lauantai 14. toukokuuta 2016

Delegaatiomatkan antia - Heli



Matka oli sanoin kuvaamattoman hieno! Ryusei Fukushikain johtaja rouva Fujimoto ja hänen henkilökuntansa olivat panneet parastaan, jotta delegaatiomme näkee ja kokee paljon sekä työhön että kulttuuriin liittyen.

Ammatillisesti ajatellen nostan  esiin muutamia asioita.

Vierailut Ryusei Fukushikain vanhusten palvelukodeissa ja päivätoiminnassa panivat ajattelemaan sitä, miten tärkeänä asiana japanilaiset pitävät inhimillistä kohtaamista, ystävällistä käytöstä ja palvelualttiutta. Näissä yksiköissä tuli esiin myös se, että Japanissa asukkaat (myös muistisairaat ja huonokuntoiset asiakkaat) ovat päivän yhteisissä tiloissa muiden kanssa, eivätkä makoile yksin omissa huoneissaan. Erotuksena suomalaiseen käytäntöön henkilökuntaa on riittävästi, jotta ikäihmisten kanssa seurustelee tai toimii aina hoitaja. Asiakkaat eivät siis ole yksin vaan aina hoitaja kanssa. Asumisyksiköissä ja päivätoiminnassa on kiinnitetty huomiota toimintakyvyn ylläpitämiseen. Tarjolla oli kuntoiluvälineitä ja joissakin tiloissa jopa kuntoiluhuone. Perinteistä pidettiin myös kiinni, sillä uusimmassa Ryusei Fukushikain palvelukodissa on - kuinka ollakaan - karaokehuone!


Saman yrittäjän omistaman päiväkoti oli kaupungin keskustassa oleva kerrostalo. Päiväkotiryhmät oli jaettu iän mukaan, kuten Suomessakin. Pienimmät lapset tulev
at päiväkotiin puolivuotiaana. Englannin kielen oppimista tuettiin tietoisesti; vierailumme aikana oli meneillään englannin kielen oppitunti 1-vuotiaille! Kiinnitimme huomiota lasten hyviin käytöstapoihin ja kykyyn ryhmä- ja parityöskentelyyn. Ihmetystä sen sijaan herätti huono akustiikka, jonka vuoksi päiväkodissa oli huomattavan kova meteli.

Koulutuksen saralla löytyi paljon eroja maiden välillä. Suurin ero on luonnollisesti se, että Japanissa koulutus on maksullista ja oppilaitosten välillä on hintaeroja.  Ammatillisesta koulutuksesta jäi mieleen se, että työssäoppimista on vähän. Esim. yliopistosta valmistunut hoitaja on vain  2 x  2 viikkoa työssäoppimassa. Työssäoppiminen on paljolti toisen työn katsomista, ja varsinaista työtehtävien harjoittelua on vain vähän. Kun sitten hoitaja tulee esim. Ryusei Fukushikain yritykseen töihin valmistumisen jälkeen, hän alkaa harjoitella työn tekemistä. Koulutus on muutenkin hyvin teoriapainotteista.
Hyvinvointiteknologiset ratkaisut näkemissämme yrityksissä olivat monin tavoin samanlaisia kuin Suomessa. Robotiikkaa kehitetään ja apuvälinetuotantoa on laajalti. Maahan tuodaan kuitenkin apuvälineitä myös ulkomailta esim. Ruotsista. Tuli myös esiin se, että hyvinvointiteknologiaa tuottavat yritykset eivät juurikaan tee yhteistyötä esim. teknologian käyttäjien hoitolaitosten tai oppilaitosten kanssa. Verkostoituminen on vähäistä.

 Delegaatiomme kiinnitti huomiota siihen, miten kulttuurierot näkyvät hyvinvointiteknologian kehittämisessä. Esimerkiksi Daiwa Housessa on kehitetty vuodepotilaan alapesulaite, joka nähdään tarpeelliseksi, koska vaippoja on totuttu vaihtamaan myös yöaikaan kahden tunnin välein. Asiakkaat ja henkilökunta kokevat yöheräämiset hankalaksi. Itselleni jäi epäselväksi se, onko suomalaisten ja japanilaisten vaippojen laadun välillä eroja...

Japanin ja Suomen väestöennusteet ovat samantyyppiset; tulevaisuudessa tulee olemaan paljon vanhuksia ja vähän hoitajia. Kotihoito ei ole Japanissa niin edistyksellistä kuin Suomessa. Osittain tämä selittyy sillä, että läheiset hoitavat oman perheen jäsenet (vanhukset ja vammaiset). Keskusteltiin kotona asumisen tukemisesta ja tuli esiin, että etämittaaminen onJapanissa vieraampaa kuin Suomessa.

Yhteenvetona voi sanoa, että matka vahvisti näkemystä hyvinvointiteknologian koulutuksen ja osaamisen tarpeista. Oman oppilaitoksen näkökulmasta tämä tarkoittaa hyvinvointiteknologian sisällyttämistä lähihoitajakoulutuksen osaamisalan opintoihin ja yksittäisiin ammatti - ja erikoisammattitutkintoihin. Opettajien osaamista on myös lisättävä, jotta koulutus mahdollistuu. Hanako - hankkeelle haetaan jatkorahoitusta hyvinvointiteknologian jalkauttamiseksi hankepartnereiden oppilaitoksiin.

Matkalla mukana ollut
Heli Ylitalo,KAO

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti