torstai 26. toukokuuta 2016

Osakan matka - Vendla




 

Hyvinvointiteknologia-työryhmän matka Japanin Osakaan oli mahtava kokemus niin ammatillisesti kuin elämyksellisestikin. Pääpainotus oli sosiaali- ja terveysalan sekä tekniikan puolella eri vierailukohteissa, niin yrityksissä kuin oppilaitoksissakin. Liikunta-alan edustajana pääsin kuitenkin sukeltamaan mukaan hyvinvointiteknologian monimuotoiseen maailmaan, ja matkan aikana syntyi ajatuksia myös liikuntapuolen osaamisen ja teknologian hyödyntämisestä jatkossa yhä enemmän. Samoin vahvistui ajatus monialaisen yhteistyön tärkeydestä. Niina Eskola-Salinin matkan aikana erinomaisissa esityksissä, yrityksissä ja oppilaitoksissa, esilletuoma "win-win-win" -ajatusmalli, joka korostaa hyötyjinä kolmikantaa: yritykset, oppilaitokset ja opiskelijat, on innostava ja tulevaisuuden kannalta erityisen tärkeä.

 

Hyvinvointiteknologian haasteita ovat mm. ihmisten ymmärrys käsitteen tarkoituksesta, sekä asennoituminen uuden, mutta myös jo olemassa olevan teknologian kokeilemiseen ja käyttämiseen. Tämän vuoksi tällaiset vierailut ja ajatusten vaihto kahden eri kulttuurin, ja sen eri sektoreiden edustajien välillä on erityisen tärkeää. Erityisesti matkalta jäi mieleen keskustelutilaisuus, jossa oli mukana delegaatioryhmämme lisäksi Japanilaisia koulutuksen, teknologiayritysten, hoitotyötä tekevien työntekijöiden ja sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden edustajia. Keskustelun aikana kävi hyvin ilmi aito tarve, kiinnostus ja innostus yhteistyöhön jo aiemmin mainitsemani kolmikannan edustajien välillä. Hyvinvointiteknologian ymmärtäminen ihmisten elämää ja työtä helpottavana, ja siten aikaa sosiaaliseen kanssakäymiseen vapauttavana asiana on keskeistä!

 

Kiitos hienosta mahdollisuudesta olla osana delegaatioryhmää, ja päästä näkemään ja oppimaan niin paljon uusia asioita!
 

lauantai 21. toukokuuta 2016

Ensimmäistä kertaa Japanissa – Tainan mietteitä matkan jälkeen


Hyvinvointiteknologiaryhmän matka Osakaan oli ensimmäinen matkani Japaniin. Pitkä lentomatka tuntui etukäteen jännittävältä, ja sitä valloittavampi tunne oli yön matkustamisen jälkeen saapua lentäen uuteen aamuun ja nähdä ensimmäiset aamuauringon säteet lentokoneen ikkunasta. Samat huikaisevat tunnelmat jatkuivat viikon aikana päästessämme vierailemaan vanhainkoteihin, ryhmäkoteihin, päivätoimintakeskukseen, päiväkotiin, eri oppilaitoksiin ja yrityksiin. Unohtumatonta on se ystävällisyys ja lämpö, jolla meidät otettiin vastaan, sekä kanssaihmisiä kohtaan osoitettu kunnioitus, joka näkyi sekä toimintojen esittelyissä että esim. kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa ikäihmisten kanssa. Tässä aurinkoisessa ystävällisyydessä; oman työn ja asiakkaiden arvostuksessa on meillä kyllä opiksi otettavaa. 

Japanin vanhan ja arvokkaan kulttuuriperinnön ja uuden huipputeknologian kohtaamisessa tuli esiin kiinnostava vastakkainasettelu. Teknologian korkeatasoisuudesta huolimatta siihen suhtauduttiin japanilaisissa hoitotyön ympäristöissä hyvinkin epäilevästi, ja sen pelättiin estävän hoitotyössä erittäin tärkeäksi arvoksi koettua inhimillistä läheisyyttä. Kulttuuriin liittyvä käytös ja perinteet ovat edelleen tärkeä osa japanilaisten elämää ja perinteiden vaalimista ja niiden siirtämistä myös tuleville sukupolville pidetään hyvin arvokkaana: esimerkiksi päiväkodissa oli oma teeseremonia-huoneensa ja vanhainkodissa kokoontuivat niin kalligrafia- kuin origami-ryhmät. - Epäilys teknologian ”kylmyydestä” on tuttu myös Suomessa, mutta ehkä täällä olemme onnistuneet jo ylittämään monia esteitä sen hyödyntämisen tieltä, ja osaamme jo rohkeammin tarttua sen avaamiin positiivisiin mahdollisuuksiin myös ikäihmisten hoito- ja kuntoutustyössä. Meillä vahvuutena on myös teknisen- ja sosiaali- ja terveysalan yhteistyö alan kehittämistyössä sekä yhteistyön laajuus käytännön ruohonjuuritasolta koulutusorganisaatioihin ja alan yrityksiin asti. Tästä japanilaiset yliopistojen ja tekniikan yritysten edustajat olivat erityisen kiinnostuneita ja halukkaita kuulemaan lisää.

Todella mielenkiintoista oli myös kuulla japanilaisten yhteistyökumppaneiden esittelyjä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja koulutusjärjestelmästä, niiden myötä huomasi katsovansa uusin silmin myös suomalaisia ratkaisuja, mikä vahvisti ajatusta kansainvälisen yhteistyön tiivistämisen ja monipuolistamisen merkityksestä. Teknologian ihmisläheinen kehittäminen, tavoitteena esim. ikäihmisten arkielämän helpottaminen ja rikastuttaminen onkin varmasti se tulevaisuuden iso asia. Tätä työtä ohjaaviksi arvoiksi voisimme mielestäni hyvin lainata Osakan Human Science yliopiston toiminnan arvot: Kunnioituksen, luottamuksen ja rakkauden.

 -          Taina Halsvaha
 


 

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Tarunhohtoinen Japani avautui minulle - Kimmo


Tarunhohtoinen Japani avautui minulle erittäin hyvin kuluneen viikon aikana. Kiitos kaikille järjestäjille ja matkaseurueeseen kuuluville. Saimme nauttia antoisasta matkasta ja erilaisesta kulttuurista, ruuasta ja toimintatavoista sekä yritys- ja oppilaitosvierailuista. Matka antoi minulle paljon ideoita ja toimintamalleja sovellettavaksi kehitteillä olevaan hyvinvointiteknologian koulutukseen  Matka vahvisti myös sen, että kansainvälinen yhteistyö on antoisaa ja tärkeää tälläkin alalla. Kiitos vielä kerran kaikille yhteistyökumppaneille.








Arigato, 
Kimmo Murtonen 

Osaka University of Health and sports science 10.5.

10.5. 2016 klo 9.30-12.30
Osaka University of Health and sports science

Tutustumismatkamme toinen päivä alkoi aikaisella aamiaisella klo 6.50. Vaikka maanantai-illalle dinnerin jälkeen olimme päässeet nukkumaan vasta puolen yön jälkeen olimme taas innokkain ja odottavin mielin kohtaamaan uuden päivän. Etsuko oli meitä vastassa hotellin aulassa klo 8 ja hyppäsimme meitä odottavaan pikku-bussiin.  Noin tunnin ajomatkan päässä hotellilta sijaitsi yliopisto Osaka Universty of Health and Sport Science, jossa oli sosiaali- terveys ja liikunta-alan eri tutkintojen opiskelijoita.

Campusalue oli suuri ja näkymään hallitsi liikunta-ala. Campuksella oli mm. omat yleisurheilukenttä, uimahalli, rugbykenttä, monitoimihalli ja kori- ja käsipallokenttä sekä kuntosali. Tutustuimme kävellen eri liikuntapaikkohin. Meitä vastaan käveli innokkaita, urheilullisia, iloisia ja hyvätuulisia opiskelijjoita. Opiskelijat liikkuivat ryhmissä ja ryhmämme sai heiltä osakseen huomioita (Giant white people:-) .Tutustuimme myös biomekaniikan laboratorioon, jossa tutkittiin mm. liikkuvuutta. Biomekaniikka tarkoittaa biologisten järjestelmien tutkimista mekaniikan avulla. Fysiikan lisäksi biomekaniikassa hyödynnetään tietämystä anatomiasta, fysiologiasta, hermolihasjärjestelmästä ja kinesiologiasta.


Urheileville opiskelijoille oli kuntoutustilat joissa oli mm. teippauspöydät, palautumisaltaat (12, 15, 42+c). Vendla pääsi koekaniiniksi alipainehoitoon. Hyödyt ja vaikutukset urheilijalle ovat todennetut. Hoidolla voidaan nostaa suoritustasoa, sillä saadaan aikaan korkeampi suorituskapasiteetti ammattiurheilussa. Se nopeuttaa palautumista urheilun jälkeen ja toimii myös kuntoutusta edistävän hoitona.

Tutustuminen päättyi yhteiseen miniseminaariin, jossa Nina esitti työryhmän esityksen hyvinvointi teknologiasta Suomessa. Japanilaiset pitivät oman esityksen yliopiston toiminnasta. Vierailukäynti yliopistolla oli lämminhenkinen ja anotoisa.

t. Tiina ja Vendla -raportointivastaavat

Vierailu "Osaka University of Human Science"

Vierailimme 13.5. aamupäivällä Osakan Human Science yliopistossa. Rehtorin vastaanotto oli lämin ja hän toi esille tyytyväisyytensä vierailuumme.



Yliopistossa on useampi osasto
- fysioterapia
- sosiaalipalvelut
- terveys- ja sosiaalipalvelut
- varhaislapsuuden hoito ja opetus
- terveyspsykologia
- lääketieteellinen psykologia
Opinnot kestävät neljä vuotta (sosionomi, puheterapeutti, lähihoitaja). Työssäoppimista on yhteensä noin 2 kuukautta. Tämä Osakan yliopisto on lähempänä Suomen ammattikorkeakoulua kuin Suomen yliopistoa. Yliopistosta valmistuneita arvostetaan korkealle työpaikoilla. Yliopiston arvoina ovat kunnioitus, luottamus ja rakkaus. Päämääränä, tavoitteenaon ihmisten tukeminen. Japanissa on samanlaiset haasteet kuin Suomessa - alhainen syntyvyys, pitkäikäisyys ja ikääntyneen väestön osuuden kasvu. Ydinasioita ovat sosiaalipalvelut ja niiden kehittäminen.

Yliopistolla järjestettiin seminaari, jossa Nina esitti ansiokkaan puheenvuoron ja diaesityksen. Esitystä ja aihetta kiitettiin vuolaasti. Seminaarin jälkeen oli vielä keskustelutilaisuus. Osallistujina olivat työryhmämme lsäksi yliopiston henkilökuntaa, teknologiayritysten edustajia,  yliopiston opiskelijoita, yliopistosta valmistuneita sekä Ryusei Fukushikain edustajia.



Japanilaiset yhteistyökumppanit pitävät Hanakoverkoston toimintaa onnistuneena ja toiminnan
tuloksia odotetaan. Hyvinvointiteknologia on uusi yhteistyön kohde tuleville vuosille.

Kommenteissa ja keskustelussa käsiteltiin seuraavia aiheita:
Teknisen alan ja sosiaalialan opiskelijoiden yhteistyön tekeminen tärkeää.
Miten teknologia vaikuttaa ihmisen kohtaamiseen.
Teknologiaan liittyvä ohjausosaaminen on merkittävässä roolissa.
Esitys toi esille hyvinvointiteknologian laaja-alaisuuden. Se ei ole vain hoitorobotteja vaan paljon muutakin.
Teknologia ei korvaa ihmistä vaan on hoitotyön ja asiakkan tukena.
Ikääntymisen tuomat haasteet teknologian käytössä.
Teknologialla pyritään tuomaan keinoja elämänlaadun ylläpitoon sekä kotona asumisen tukemiseen.
Japanissa yhtenä haasteena on yhteiskunnan erilainen panostus apuvälineiden/teknologian hankintaa.
Sekä Suomessa että Japanissa pidetään merkittävinä teknologisia ratkaisuja kotona asumisen tukemiseksi.
Osakan Human Science yliopistossa teknologian opetus vähäistä. Yhteistyötä ei ole tekniikan alan opiskelijoiden kanssa.
Arkeen liittyvät teknologiset keksinnöt tärkeitä.
Yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä pidettiin tärkeänä. Kuten myös vuoropuhelua suunnittelijoiden, kehittäjien, käyttäjien ja työntekijöiden välillä. Panasonic yrityksessä on tehty tutkimusta, millaiset teknologiset ratkaisut olisivat ikäihmisille helppoja.
Nina kertoi vielä heille Treduun suunnitellusta hyvinvointikeskuksesta ja simulaatiokodista.

Käyntikortteja vaihdettiin ja mahdollisesti tulevaisuudessa tehdään myös yhteistyötä. Lopuksi meille tarjottiin maukkaat lounasvoileivät.

Tiina Thure-Toivanen, Omnian aikuisopisto
Maarit Kinnunen, Omnian aikuisopisto

lauantai 14. toukokuuta 2016

Päällimmäiset ajatukset kotimatkalla - Nina

Heijastuksia ja hajatelmia Osakasta palatessa

Hyvinvointiteknologiatyöryhmän viikon matka Japaniin on takana. Työryhmän vetäjänä voin vain olla ylpeä joukkueesta! Hyvä me! Uskomaton viikko, täynnä unohtumattomia kokemuksia niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin. Minulla on ollut etuoikeus viettää viikko huippuseurassa. Aina ei ole itsestään selvyys, että joukko toimii saumatomasti yhteen ja sen lisäksi huumorintajut napsahtavat niin samoille kohdin, että vedet silmissä naurua on riittänyt vatsalihakset kipeiksi asti. Vatsalihasten lisäksi myös vatsanahat ovat olleet koetuksella, sillä emäntämme on pitänyt meistä erinomaisen hyvää huolta.


Ryusei Fukushikai Group, heidän keulahahmonsa rouva Fujimoto ja kansainvälisistä suhteista vastaava supernainen Etsuko Katsuki olivat laatineet meille käsittämättömän hienon ohjelman. Saimme tutustua hyvinvointiteknologian hyödyntämiseen käytännön hoitotyössä Ryusei Fukushikai Groupin yksiköissä, alan kehitykseen yrityselämässä ja käydä keskustelua paikallisten kouluttajien kanssa aiheesta.

Matkan aikana minulle on paljastunut tai kirkastunut muutama asia, joista ehkä hieman hajanaisiakin ajatelmia tässä.
 1) Japanilainen vieraanvaraisuus ei tullut minulle täysin yllätyksenä, koska olen Japanissa käynyt kerran aiemminkin, mutta siitä huolimatta sen ylitsevuotavuus löi taas ällikällä. Meitä on hemmoteltu toinen toistaan huikeammilla ateriakokonaisuuksilla ja paikallisilla erikoisuuksilla: Sukiyaki, Okonomyaki, Kushiyaki, Takoyaki, merisiiliä, haita, meduusaa, turbaanikotiloa ja paljon niitä, joille ei ole oikein nimeä suomeksi. Lisäksi olemme päässeet tutustumaan Japanilaiseen kulttuuriin mm. teeseremonia ja Kioton vierailun aikana. Eri tahoilta saamamme lahjat ovat täyttäneet matkalaukkumme. Suomalaisissa ja japanilaisissa on paljon samaa, mutta tapakulttuurimme poikkeaa toisistaan melkoisesti; paluulennolla Japanista en välttämättä sanoisi, että Suomen eduksi.

2) Olen vaikuttunut japanilaisten suhtautumisesta estetiikkaan. Kauneudella on tärkeä merkitys, käytännöllisyys pelkästään ei riitä. Tämä näkyi ruoka-annosten taiteteosmaisuuden lisäksi mm. siinä, miten apuvälineiden esteettisyyteen kiinnitettiin huomiota.  Rollaattorit, "kauppakärryt" (ne sellaiset, joita Suomessa vedetään perässä, mutta Japanissa kuljetetaan neljällä pyöräällä sivulla) oli tuunattu kauniilla kankailla asiakkaan mieltymysten mukaan. Myös pyörätuolien pinnansuojiksi oli laaja valikoima erilaisia kuvia, joilla asiakas voi tuunata pyörätuolinsa omannäköisekseen. Miettikää, miten paljon mukavampi vaikka lapsen on mennä alakouluun pyörätuolilla, jossa on Frozenin Anna kumppaneineen kuvattu renkaisiin kuin tavallisella tuolilla. (Huom.elävät kukat proteesipajan ikkunalla 😘)



3) "Ihmiseltä ihmiselle, kasvoista kasvoihin" -ajattelu näytää korostuvan kaikkialla. Japanilaiselle ihmisten välinen kohtaaminen näyttää olevan vähintään yhtä tärkeä arvo kuin meille suomalaisille. Uskaltaisin jopa väittää, että heille tärkeämpää kuin meille. Kaikessa korostuu palvelun tuottaminen toiselle, toisen kunnioittaminen ja yksilöllisyys. Apuvälineitä valmistavassa tehtaassa insinöörit ja muu henkilökunta korostivat, miten tärkeää on tehdä tuote käsityönä ihmiseltä ihmiselle, juuri hänen tarpeitaan vastaavaksi. Hyvinvointieteknologiatyöryhmämme ydin ajatus, life based design, toteutuu tässä täydellisesti. Hoitohenkilöstön ja alan opettajien keskuudessa hyvinvointiteknologiasta keskustellessa nousi toistuvasti esiin ajatus siitä, ettei kone saa tulla ihmisten väliin. Meillä Suomessa osa hoitajista ja opettajista suhtautuu teknologiaan nihkeästi ja arastellen, mutta tuntumani mukaan Japanissa suhtautuminen on meitäkin epäilevämpää. Hyvinvointiteknologiaan liittyvä keskustelu japanilaisten kanssa on aiemmin meinannut jopa tyrehtyä tähän ajatukseen.
 Kuulimme, että vasta viime vuosina on suostuttu ottamaan käyttöön henkilöstön työergonomiaa parantavia laitteita, kuten nostureita jne. Siihen asti ollaan ajateltu, ettei mekaanista laitetta voi käyttää asiakkaan siirtämiseen vaan senkin pitää tapahtua käsityönä kosketuskontaktissa hoitajan ja asiakkaan välillä. Tosin nyt kun laitteet oli otettu käyttöön ja kokemusta oli saatu, todettiin hoitajien työhyvinvoinnin parantuneen huomattavasti. Siitä päästäänkin seuraavaan hajatelmaan tai oivallukseen.

4) Me suomalaiset näimme hyvinvointiteknologian huomattavasti laaja-alaisemmin kuin japanilaiset kollegamme. Me ajattelemme, että hyvinvointiteknologia on kaikkea sitä teknologiaa, mikä tukee asiakkaan toimintakykyä, omatoimisuutta, osallisuutta, turvallisuutta, vuorovaikutusmahdollisuuksia ja tekee hoitotyöstä turvallisempaa ja miellyttävämpää sekä asiakkaalle että hoitajalle. He olivat mieltäneet hyvinvointiteknologian lähes yksinomaan robotiikaksi. Tämä selittää mielestäni paljon myös heidän suhtautumistaan hyvinvointiteknologiaan.

5) Yhteistyöstä. Ajatus monialaisesta yhteistyöstä hyvinvointiteknologiaan liittyvässä koulutuksessa tuli japanilaisille täysin uutena ajatuksena. Kerroimme heille, miten olemme suunnitelleet koulutusta työryhmässä, jossa sotealan lisäksi on mukana liikunta-alan osaaja ja tekniikan osaajia. Kerroimme suunnitelmistamme toteuttaa tutkinnonosa moniammitillisena yhteistyönä niin, että opettajien lisäksi yhteistyötä yli tutkintorajojen tekevät myös opiskelijat. Japanilaiset kollegamme kertoivat, että heillä esim. soten ja tekniikan alojen välillä ei ole ollut minkäänlaista yhteistyötä. Kävimme aiheesta mielenkiintoista keskustelua perjantaisen oppilaitosvierailun aikana. Kysyin keskustelutilaisuuden lopuksi japanilaisilta kollegoiltamme, mitä he lähtisivät koulutuksessaan kehittämäön jos itse saisivat päättää. Monialainen yhteistyö oli kaikien yksimieleinen vastaus.

Tähän ajatukseen on hyvä päättää tämä blogikirjoitus. Etenkin kun laskeudumme Helsinki-Vantaalle aivan hetken kuluttua. Arigato ja Sayonara japanilaiset ystävämme! Untill next time!!! (Jätin tarkoituksella viimeiset kolikot tuhlaamatta. Uskon, ettei tämä ollut viimeinen matka Japaniin)

-Nina Eskola-Salin-

Delegaatiomatkan antia - Heli



Matka oli sanoin kuvaamattoman hieno! Ryusei Fukushikain johtaja rouva Fujimoto ja hänen henkilökuntansa olivat panneet parastaan, jotta delegaatiomme näkee ja kokee paljon sekä työhön että kulttuuriin liittyen.

Ammatillisesti ajatellen nostan  esiin muutamia asioita.

Vierailut Ryusei Fukushikain vanhusten palvelukodeissa ja päivätoiminnassa panivat ajattelemaan sitä, miten tärkeänä asiana japanilaiset pitävät inhimillistä kohtaamista, ystävällistä käytöstä ja palvelualttiutta. Näissä yksiköissä tuli esiin myös se, että Japanissa asukkaat (myös muistisairaat ja huonokuntoiset asiakkaat) ovat päivän yhteisissä tiloissa muiden kanssa, eivätkä makoile yksin omissa huoneissaan. Erotuksena suomalaiseen käytäntöön henkilökuntaa on riittävästi, jotta ikäihmisten kanssa seurustelee tai toimii aina hoitaja. Asiakkaat eivät siis ole yksin vaan aina hoitaja kanssa. Asumisyksiköissä ja päivätoiminnassa on kiinnitetty huomiota toimintakyvyn ylläpitämiseen. Tarjolla oli kuntoiluvälineitä ja joissakin tiloissa jopa kuntoiluhuone. Perinteistä pidettiin myös kiinni, sillä uusimmassa Ryusei Fukushikain palvelukodissa on - kuinka ollakaan - karaokehuone!


Saman yrittäjän omistaman päiväkoti oli kaupungin keskustassa oleva kerrostalo. Päiväkotiryhmät oli jaettu iän mukaan, kuten Suomessakin. Pienimmät lapset tulev
at päiväkotiin puolivuotiaana. Englannin kielen oppimista tuettiin tietoisesti; vierailumme aikana oli meneillään englannin kielen oppitunti 1-vuotiaille! Kiinnitimme huomiota lasten hyviin käytöstapoihin ja kykyyn ryhmä- ja parityöskentelyyn. Ihmetystä sen sijaan herätti huono akustiikka, jonka vuoksi päiväkodissa oli huomattavan kova meteli.

Koulutuksen saralla löytyi paljon eroja maiden välillä. Suurin ero on luonnollisesti se, että Japanissa koulutus on maksullista ja oppilaitosten välillä on hintaeroja.  Ammatillisesta koulutuksesta jäi mieleen se, että työssäoppimista on vähän. Esim. yliopistosta valmistunut hoitaja on vain  2 x  2 viikkoa työssäoppimassa. Työssäoppiminen on paljolti toisen työn katsomista, ja varsinaista työtehtävien harjoittelua on vain vähän. Kun sitten hoitaja tulee esim. Ryusei Fukushikain yritykseen töihin valmistumisen jälkeen, hän alkaa harjoitella työn tekemistä. Koulutus on muutenkin hyvin teoriapainotteista.
Hyvinvointiteknologiset ratkaisut näkemissämme yrityksissä olivat monin tavoin samanlaisia kuin Suomessa. Robotiikkaa kehitetään ja apuvälinetuotantoa on laajalti. Maahan tuodaan kuitenkin apuvälineitä myös ulkomailta esim. Ruotsista. Tuli myös esiin se, että hyvinvointiteknologiaa tuottavat yritykset eivät juurikaan tee yhteistyötä esim. teknologian käyttäjien hoitolaitosten tai oppilaitosten kanssa. Verkostoituminen on vähäistä.

 Delegaatiomme kiinnitti huomiota siihen, miten kulttuurierot näkyvät hyvinvointiteknologian kehittämisessä. Esimerkiksi Daiwa Housessa on kehitetty vuodepotilaan alapesulaite, joka nähdään tarpeelliseksi, koska vaippoja on totuttu vaihtamaan myös yöaikaan kahden tunnin välein. Asiakkaat ja henkilökunta kokevat yöheräämiset hankalaksi. Itselleni jäi epäselväksi se, onko suomalaisten ja japanilaisten vaippojen laadun välillä eroja...

Japanin ja Suomen väestöennusteet ovat samantyyppiset; tulevaisuudessa tulee olemaan paljon vanhuksia ja vähän hoitajia. Kotihoito ei ole Japanissa niin edistyksellistä kuin Suomessa. Osittain tämä selittyy sillä, että läheiset hoitavat oman perheen jäsenet (vanhukset ja vammaiset). Keskusteltiin kotona asumisen tukemisesta ja tuli esiin, että etämittaaminen onJapanissa vieraampaa kuin Suomessa.

Yhteenvetona voi sanoa, että matka vahvisti näkemystä hyvinvointiteknologian koulutuksen ja osaamisen tarpeista. Oman oppilaitoksen näkökulmasta tämä tarkoittaa hyvinvointiteknologian sisällyttämistä lähihoitajakoulutuksen osaamisalan opintoihin ja yksittäisiin ammatti - ja erikoisammattitutkintoihin. Opettajien osaamista on myös lisättävä, jotta koulutus mahdollistuu. Hanako - hankkeelle haetaan jatkorahoitusta hyvinvointiteknologian jalkauttamiseksi hankepartnereiden oppilaitoksiin.

Matkalla mukana ollut
Heli Ylitalo,KAO

Miksi me mentiin Japaniin ja keitä me ollaan?

Teimme Hanako-verkoston hyvinvointiteknologiatyöryhmän matkan Japaniin, Osakaan 7.  - 14.5.  2016. Matkaa johti koordinaattori Sirje Hassinen. Kieli- ja kulttuuritulkkina toimi Kumiko Hiltunen. Työryhmän puheenjohtajana on toiminut koko työryhmän olemassaoloajan Nina Eskola- Salin Tredusta. Delegaation muut jäsenet ovat Kimmo Murtonen Tredusta, Taina Valsvaha Turun ammatti-instituutista, Vendla Tiihonen Lapin urheiluopistosta, Maarit Kinnunen Omniasta, Tiina Thure-Toivanen Omniasta ja Heli Ylitalo Kainuu ammattiopistosta.

Tavoitteemme oli perehtyä japanilaiseen hyvinvointiteknologiaan, sen käyttöön sote-alalla ja alustaa mahdollista yhteistyötä.

Osaka University of Human Science ja Daiwa House

Matkan viimeisenä päivänä suuntasimme Osakan yliopistoon ( Osaka University of Human Science). Yliopiston tarjoama koulutus -  nimestään huolimatta – on suomalaisen toisen asteen ja ammattikorkeakoulun väliin sijoittuvaa koulutusta. Tästä yliopistosta valmistuu lähihoitajia, sosionomeja, puheterapeutteja, fysioterapeutteja jne.   Työryhmämme puheenjohtaja Nina Eskola-Salin piti esitelmän suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä,hyvinvointiteknologian innovaatioista ja suunnitellusta hyvinvointialan koulutuksesta. Esitelmää kuuntelemassa oli rehtori, opettajia, opiskelijoita ja hyvinvointiteknologiafirmojen edustajia.





Päivän paras osuus oli ehdottomasti esitelmän jälkeen pidetty keskustelutilaisuus, jossa delegaatiomme sai mahdollisuuden keskustella opettajien, opiskelijoiden, yritysten edustajien ja yliopistosta valmistuneiden lähihoitajien kanssa. Keskustelussa esiteltiin käytäntöjä Suomessa ja Japanissa. Keskustelu oli aktiivista, ja jäi vaikutelma, että kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Keskustelu oli myös pelinavaus yhteistyöhön Japanin toimijoiden kesken.

Iltapäivällä meille oli järjestetty tutustumiskäynti yritykseen nimeltään Daiwa House, joka on apuvälinetoimintaan toimintaansa laajentanut monialayritys. Meille esiteltiin pisimmälle kehitetyt tuotteet: Paro-robotti, Popo-kävelyapuväline, vuodepotilaalle suunniteltu alapesulaite, puheenvahvistin ja HAL-nostoavustin. Apuvälineitä sai kokeilla, ja yrityksen edustajat pyysivät meiltä kommentteja apuvälineistä.






torstai 12. toukokuuta 2016

Teeseemonia Ryurei Teicha

Tiistai 10.5.
Teeseemonia Ryurei Teicha

Urheiluopiston ja lounaan jälkeen ohjelmassamme oli odotettu, jännittävä teeseremonia Sahaissa. Meidät otti vastaan kolme mestaria, ja saimme kuulla, että Teehetken saloihin tutustumisen lisäksi meille opetetaan myös oikeaoppista teen valmistusta.
Teehetki pidettiin erityisessä tatami-huoneessa. Huoneeseen siirryttiin arvokkaiden kumarrusten jälkeen, ja tradition mukaan ihaltiin kukka-asetelmaa sekä taideteosta. Tämän jälkeen osoitettiin kunnioitusta teen valmistusvälineille ja asettauduttiin polvi-istuntaan tilan laidalle. 
Hetki aloitettiin viehättävän, ruusun muotoisen, makean leivonnaisen nauttimisella. Vihreä tee sekoitettiin kupissa bambu-vispilällä ja nautittiin tarkoin määrätyin liikkein. 
Teeseremoniassa myös esineillä on suuri merkitys; kupin kuviot kertoivat Sakain historiasta,  myös materiaaliin ja tekijään oli tärkeätä kiinnittää huomiota kuppia käännellessä. Teehetkemme päättyi keskusteluun, jossa meille avattiin tradition taustaa ja kerrottiin sen kuuluvan Sahailaisen Sen-suvun perinteeseen.


Todella mieleenpainuva, hieno kokemus!

- Tain

Kulttuuria



Torstaina delegaatiolle oli järjestetty kulttuurimatka Kiotoon. Ensimmäisenä tutustuimme Kinkakuji – temppeliin, Ku
ltaiseen temppeliin. Temppeli on Unescon maailmanperintökohde, ja se edustaa Buddhan maata tässä maailmassa.. Temppeliä oli tullut katsomaan myös paljon muita matkailijoita sekä koululaisryhmiä. Aurinko paistoi lämpimästi, kun kiersimme kaunista puistoa. Ja lammessa ui – mitäpä muuta – kuin kultakaloja.

Toinen kohde oli  Nijo jo – linna, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Sen rakentamisen on aloittanut  ensimmäinen Tokugawa Shogun, Ieyasu, mutta vasta kolmas Shogun sai rakennuksen loppuun. Rakennus edustaa varhaista Edo-kautta. Linnan ympärillä on kaunis japanilainen puisto. Itse rakennuksessa käveltiin sukkasillaan, ja kävellessä lattialankuista tuli natiseva ääni. Tämän olivat linnan rakentajat aikanaan  tehneet  turvallisuuden vuoksi; äänettömästi liikkuva rikollinen saattaisi muuten yllättää linnan väen.

Lounas sisälsi yllätyksiä yllätysten perään. Rouva Fujimoto oli kutsunut meidät erityiseen ravintolaan ja tuli Osakasta asti lounastamaan kanssamme. Ateria oli erinomainen ja kokonaisuudessaan kesti kolme tuntia! Jokainen ruokalaji oli pieni yllätys; esillepano oli päätä huimaavan  hurmaava. Suurin yllätys oli kuitenkin oikea kiotolainen maiko, joka tuli tanssimaan meille. Maiko on henkilö, joka opiskelee geishaksi. Tämä tyttö oli 17 - vuotias, ja uran alkuvaiheessa.


Päivän viimeisenä ohjelmana meille tarjottiin mahdollisuus käydä Shinto – temppelissä. Temppeli on käytännössä temppelialue, joka jatkuu ylös vuorelle. Kulkeminen ylös tapahtuu  temppeliporttipolkuja pitkin. Temppeliportit olivat oransseja, joten maisema kaukaa katsottuna on hyvin värikäs. Polkujen varsilla oli erikokoisia kettupatsaita, jotka ovat tämän temppelin suojelijoita. Shintolaisuus on uskontona hyvin luonnonläheinen, ja jumalia voi olla monia. Käytännössä nykypäivän japanilaiset ovat enimmäkseen buddhalaisia, mutta shintolaisuus on ollut alkuperäisuskonto.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Illallinen Kiitos - ravintolassa

Keskiviikkoilta huipentui illalliseen Kiitos - ravintolassa. Rouva Fujimoto oli kutsunut delegaation ravintolaansa, joka on yksi osa hänen
monialayrityksestään. Iloksemme saimme nauttia herkullisen aterian suomalaisten opiskelijoiden Kaisan ja Samin työskentelyä seuraten. Opiskelijat saivat hyvää palautetta ravintolan henkilökunnalta!

Ruoka oli erinomaista ja seura myös!

Vierailu Kawamuran yrityksessä

Keskiviikko 11.5. valkeni vielä hieman pilvisenä, mutta alkuviikon sade alkoi hellittää. Emäntämme Etsuko-san vei meidät tutustumaan yritykseen nimeltä Kawamura. Tämä yritys myy apuvälineitä sekä valmistaa ortooseja ja proteeseja. Yritys on perustettu vuonna 1942, ja saimme vierailun aikana perehdytystä proteesien valmistuksen historiaan.

Kuvassa delegaatiomme vasemmalta oikealle Taina Valsvaha, Kimmo Murtonen, Heli Ylitalo, Nina Eskola- Salin, Sirje Hassinen, Tiina Thure-Toivanen, Kumiko Hiltunen, Maarit Kinnunen ja Vendla Tiihonen.

Yrityksen alakerrassa oli apuvälinemyymälä, jossa oli erilaisia päivittäisten toimintojen ja liikkumisen apuvälineitä sekä kuulokojeita. Suurin osa apuvälineistä oli tuttuja eurooppalaisin silmin katsottuna. Joitakin eroja apuvälineissä on, esimerkiksi pyörätuolit ja suihkutuolit ovat hyvin matalia, koska aasialaiset ihmiset ovat huomattavan lyhyitä. Meitä matkalaisia on ilahduttanut yleisissä vessoissa olevat  lämmitetyt WC-renkaat ja altapäin huuhtelevat WC-pytyt, ja näitä oli myös kaupan. Olipa yrityksessä pohdittu myös kiireisen japanilaisliikemiehen arkea ja suunniteltu tätä varten kenkien pukemista helpottava pieni kenkälusikka.

Meille oli järjestetty esittelykierros tehtaassa, joka valmistaa yksilöllisiä ala- ja yläraajaproteeseja. Saimme mukaamme kierrokselle myös insinöörin, joka suunnitteli alaraajaproteeseja sekä tavalliseen kävelyyn että urheiluun eri-ikäisille ihmisille. Proteesien ja ortoosien valmistukseen sekä apuvälineiden hankintaan tarvitaan lääkärin lähete. Valmistus - ja hankintaprosessissa on hyvin asiakaslähtöinen ajattelu, mikä tuntuu olevan tyypillistä japanilaisessa terveydenhuollossa.
Yrityksessä valmistettiin myös tukipohjallisia ja tukikorsetteja.


Asiakkaan tarvitessa pyörätuolin kyseinen yritys vastaa yksilöllisistä muutostöistä ja esim.pyörätuolin säädöistä. Yritys tilaa myös varaosat, jos niitä tarvitaan.

Yrityksessä työssä oleva henkilö voi kouluttautua työssään lisää ja suorittaa apuvälineteknikon tutkinnon. Tutkinnon suorittanut henkilö voi tehdä asiakaspalvelua, kun taas ilman tutkintoa toimivalla työntekijällä työtehtävät ovat puhtaasti tehdastyötä. Työtä tehdääm useissa eri vuoroissa, ja sekä koko- että osa-aikatyö on mahdollista.


tiistai 10. toukokuuta 2016

Yume Paratiisi

Yume Paratiisi
Avattu 2014 huhtikuussa, moderni, esteettinen sekä ekologinen. Rakennuksen katolla on aurinkopaneeleita, jotka tuottavat talolle sähköä ja sitä riittää myös myytäväksi ulkopuolelle.
Yume Paratiisissa on 120 asukaspaikkaa, joista 20 on lyhytaikaispaikkoja. Lisäksi talossa toimii 40 asiakkaan päivätoimintaryhmä.



Toiminnassa korostetaan kuntoutumisen tukemista, jonka toteuttamiseen on hankittu erilaisia hyvinvointiteknologian laitteita (kävelyn apuvälineitä, HUR -kuntosalilaitteita, Redcord -harjoitusvälineitä, nosto-siirtoapuvälineitä).

Talon jokainen kerros on jaettu neljään 10 asukkaan soluun, joiden välillä asukkaat pystyvät liikkumaan vapaasti. Jokaisessa solussa on oma kylpyhuone, joissa asukkailla on mahdollisuus japanilaiseen kylpyyn. Talossa on erikseen kylpyläosasto, jossa sauna, Aurora -poreamme, kaksi muuta allasta sekä kauneudenhoitotilat. Talossa on myös karaokehuone.
Talon henkilökunnalla on käytössä sähköinen potilastietojärjestelmä, jossa terveydentilaan liittyvien tietojen lisäksi on asukkaiden kuva ja elämänhistoriatietoja.
Henkilökunnan henkistä hyvinvointia pidetään tärkeänä ja työn ilon merkitykseen on alettu kiinnittää huomiota. 
Maarit Kinnunen Omnian aikuisopisto
Taina Halsvaha, Turun ammatti-instituutti

Yume Amami

Yume Amami
Sijaitsee Sinto temppelin kupeessa.
Ympäristö vehreää ja osa puista jopa yli 400 vuotta vanhoja.

Asukkaita Yume Amamissa on 99 henkilöä. Tunnelma oli erittäin lämmin ja positiivinen. Sekä henkilökunta että asukkaat hymyilivät ja nauroivat paljon.Päivät vietetään yhdessä. Asukkaiden kohtaamista pidetään tärkeänä osana hoitotyötä. 


Ympäristön esteettisyys on huomioitu monin tavoin (taideteokset seinillä, kukka-asetelmat, asukkaiden tekemät origamityöt esillä). Luonto on näkymänä ikkunoista. Kerrokset mahdollistavat kulkemisen kerroksen ympäri esteettömästi sisäpihan näkymistä nauttien. Asukkaiden huoneet ovat 1 - 4 hengen huoneita.

Talossa työskentelee paljon vapaaehtoisia, lähes päivittäin (kalligrafia, tanssia, origamityöt, aromaterapia). 
Lähihoitajien työhön kuuluu päivittäin 30 minuutin liikuntatuokion pitäminen. 
Asukkailla on mahdollisuus kaksi kertaa viikossa japanilaiseen kylpyyn. Teknologia mahdollistaa myös kylpemisen eri tavoin liikuntarajoitteisille.
Hoitajien ergonomiaan on alettu kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota. Taloon on hankittu mm. Panasonicin sähköinen sänky, joka voidaan muuntaa geriatriseksi tuoliksi.

Maarit Kinnunen Omnian aikuisopisto
Taina Halsvaha, Turun ammatti-instituutti

Vierailu päiväkodissa ja päiväkodissa

Maanantai 9.5.2016

Hyvän aamupalan jälkeen delegaatiomme noudettiin ensimmäiseen tutustumispaikkaan, joka oli Yume-Chouo Kindergarten. Vastaanotto oli suloinen ja se yllätti erittäin suurella lämmöllä. Lapset heiluttivat  Suomen lippuja ja toivottivat tervetulleiksi.

Teimme huomioita yleisesti päiväkodista. Ryhmäkoko on iso, mutta lapset käyttäyttyivät hienosti pienistä tiloista huolimatta. Yhdessä huoneessa oli kolmen ikäisiä lapsia, omissa ryhmissään. Päiväkodista löytyy myös ulkoilutila ja liikuntasali. Lasten omatoimisuus herätti hämmästystä, sillä esim. kaksivuotias osasi pestä kädet itse wc-käynnin jälkeen.

3-5 - vuotiailla lapsilla oli päiväkotipuvut.Yksivuotiaat opettelivat englantia syntyperäisen opettajan johdolla laulaen.
Alle 4- vuotiaat nukkuivat päiväunet näillä sängyillä

Toinen vierailukohde oli päivätoiminta ja ryhmäkotiyksikkö Nagai Kouen. Asiakkaat käyvät päivätoiminnassa 1-5 päivänä viikossa ja viettävät siellä 2 - 9 tuntia kerrallaan. Päivätoimintapäivä alkaa siten, että hoitaja mittaa asiakkaalta esim. verenpaineen ja sykkeen.  Näiden tietojen perusteella suunnitellaan päivän sisältöä, kuten toimintaan osallistuminen ja kylpy. Päivätoimintapäivään kuuluu myös toimintatuokiot, ruokailu, kauneudenhoito, kuntoutus ja tarvittaessa lepo. Pääajatus on se, että asiakas on aktiivisesti mukana toiminnassa. Päivätoimintaan tullaan tekemään - ei lepäämään!


Samassa talossa sijaitsee ryhmäkoti, jossa on pieniä asumisyksiköitä. Vierailimme 9 asukkaan kodissa. Asukkaat ovat muistisairaita. Myös tässä yksikössä asukkaat viettävät päivän yhdessä toimien. Toimintamuotoja oli laidasta laitaan, esim. muistipelit, avustaminen ruuan esille asettelyssa. Kerran viikossa asukkaat käyvät kaupassa ja tekevät yhdessä lounaan.

Heli Ylitalo ja Vendla Tiihonen

tiistai 3. toukokuuta 2016

Matkakuumetta

Vielä muutama päivä ennen matkan alkua. Huomispäivä töitä ja sen jälkeen kaksi vapaapäivää. Pitäisi siis ehtiä hyvinkin pakata ja hiukan vielä harjoitella japanin kieltä ja puikkojen käyttöä. Mukavaa lauantaina lähteä mukavan porukan kanssa yhteiselle reissulle. :)
Maarit Kinnunen, Omnian aikuisopisto

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

MATKAA ODOTELLESSA

Viikko aikaa lähtöön - viikon päästä delegaatiollamme on jo jalat maassa Osakassa. Ryhmä koostuu Hanako-verkoston hyvinvointiteknologiatyöryhmän jäsenistä eri oppilaitoksista eri puolilta Suomea. Lähdemme matkaan tavoitteena tutustua hyvinvointiteknologian käyttöön ja tuotteisiin Japanissa. Odotukset ovat korkealla! Toivottavasti saamme matkalta paljon ideoita hyödynnettäväksi hyvinvointiteknologian opetukseen.

Heli Ylitalo, Kainuun ammattiopisto