Tonttutiimi Tiuhti ja Viuhti Yume Paratiisissa ja Yume Miyuakojimassa.

 Ninan ja Teijan trainingohjelma koostui päivästä tehostetun palveluasumisen yksikössä vanhusten palvelukeskuksessa Yume Paratiisissa ja Miakojiman päivätoimintakeskuksessa. Yume Paratiisissa seurassamme oli CostaRicasta Japaniin muuttanut Nahira, joka oli pyydetty paikalle varmistamaan, että suuremmilta kieliongelmilta vältytään. Trainerimme Sakamoto kun ei yhtään puhunut englantia. Japanilaisten heikko englanninkielen taito hämmentää aina uudelleen.

Yume Paratiisissa päästettiin osastolle vasta, kun aamutoimet oli lähes hoidettu. Osastolla, jossa työskentelimme, asukkaat olivat keskivaikeasti ja vaikeasti muistisairaita. Kontaktia otimme muutamilla japaninkielisillä fraaseilla, joita olimme päihimme takoneet. Huomasimme, että hymy, lähellä olo ja kosketus toimivat kuitenkin parhaiten kansainvälisenä kielenä.

Päivittäisten toimien ohella päivän ohjelmassa oli tuolijumppaa, poskilihasjumppaa, meidän toimintatuokio ja osalle asukkaista hienot päiväkahvit. Osastolla käy säännöllisin väliajoin vapaaehtoinen meikkitaiteilija meikkaamassa vanhukset, joiden vuoro on osallistua alakerran päiväkahville. Huomiota herättävää oli se lämpö, jolla asikkaita kohdeltiin ja miten heidän kauneuttaan kehuttiin. "Kirei des" ja "peppii san" huudahdukset kaikuivat ihastuneina osastolla. Kaunistautumisen jälkeen kuljetimme rouvat alakertaan kahville, jonka hälkeen heistä otettiin kuvat joulukuusen äärellä. Japanilaisilta voisimme ottaa oppia esteettisten arvojen kunnioittamisesta ja vaalimisesta, silloinkin kun asiakas ei siihen enää itse pysty tai osaa sitä vaatia. Japanilaisille voisimme puolestaan vinkata, että meikkisudit kuten huulipunasiveltimen voisi asiakkaiden välillä vaikka putsata tai vaihtaa.




Torstaina tiimimme suuntasi päiävtoimintakeskukseen, jossa meitä vastassa oli keskuksen johtaja herra ja suloistakin suloisempi Shelly, Filippiineiltä Japaniin muuttanut hyvää englantia puhuva hoitaja, joka toimi trainerinamme. Tunnelma heti päiväkeskussaliin päästyämme oli käsinkosketeltavan sydänellinen, lämmin, rento ja iloinen. Päivä oli täynnä puuhaa ja tohinaa. Kullakin asiakaalla oli oma kansio, jonne oli valittu hänelle mieluisia ja sopivia tehtäviä. Asiakkaat puuhailivat omissa pöydissään, joku Sudokun, joku väritystehtävän ja joku päässälaskujen parissa. Vuorollaan asikkaat kuntoilivat ohjelman mukaisesti salin seinustalla olevilla kuntoilulaitteilla ja vuorollaan kukin vietiin yläkertaan kylpyyn. Iltapäiväkahvien jälkeen päivä huipentui karaokesessioon, jossa kukin sai vuorollaan olla pöivän tähti, me mukaan lukien. Jumpat koostuivat istuen tehtävistä liikkeistä ja paljon käsille hienomotorisia harjoituksia. Erikoista oli ennen ruokailua tehdyt kasvojen, erityisesti suun ja kielen liikkeet. Rytmi ja laskeminen korostui kaikissa liikkeissä. Musiikin merkitys oli tärkeää. 

Olimme valmistelleet päiviimme Joulu-aiheisen toimintatuokin. Aluksi katsoimme videon Joulupukin kylästä poroineen, kirjeröykkiöineen ja revontulineen. Tanssimme jouluvalssia, kirjoitimme yhteisen kirjeen Joulupukille ja päätimme tonttutanssiin tip-tap-tip-tap. Joulupukin kirje piti kirjoittaa sähköisesti, mutta tekniikka teki tepposet ja pukin serveri kaatui. Manuaalisesta kirjeestämme muodostui ehkä mukavampikin kuin sähköisestä. Asiakaat toivoivat herkkuruokia, hyvää ja tervettä ikää niin ja molemmissa paikoissa kauniita, komeita ja rikkaitakin poikaystäviä. Toteutukseen vaikutti olennaisesti harjoittelupaikkojen asiakkaiden kovin erilainen toimintakyky. Päivätoimintakeskuksessa pelasimme lisäksi adikkaiden kanssa Miina Sillanpää säätiön sivuilta löytyviä muistipelejä. Palveluasumisen asikkaiden kanssa hyödynsimme myös mielenterveysseuraan laatimaa virtuaalista metsäkävelyä. Pyydystimme itikoita sormillamme, mikä herättelikin uneliaampiakin asiakkaitamme.

-Nina ja Teija-

Maria ja Eija Yume Amamissa

Vietimme tiistaina päivän Yume Amamissa, muistisairaiden hoitokodissa, joka oli Marialle tuttu viiden ja puolen vuoden takaiselta kolmen päivän harjoittelujaksolta. Muutamia tuttuja kasvoja asukkaissa näkyikin ja erityisesti yksi rouva ilahtui, kun Maria kertoi muistavansa hänet. Hoitaja alkoi heti vitsailla, että rouva on kuuluisuus ja tästä hänelle näytti tulevan vielä entistä parempi mieli. Japanilaisilla tuntuu olevan koko ajan mielessä pieni hassuttelu ja toisen hyvälle mielelle saattaminen. Puheensorinaa ja naurua on koko ajan ilmassa.

Ohjaajinamme toimivat Senchi ja Miki, jotka ovat olleet harjoittelujaksolla Marian työpaikassa dementiakoti Villa Tapiolassa. Myös muita Villa Tapiolassa vierailleita hoitajia nähtiin päivän aikana. Vielä he osasivat muutaman sanan suomea ja muistelivat harjoittelukokemustaan lämmöllä. Tuttujen keskellä Marialle oli vähän kuin olisi kotiin mennyt! Asukkaiden kanssa saimme harjoitella ikebanaa ja kanji-merkkien tekoa. Estetiikka ja käsillä tekeminen on Japanissa tärkeää. Muistisairailla ihmisillä tuntuvatkin hienomotoriset taidot säilyvän pitkään juuri tällaisten harrastusten takia. Puikoilla syöminenkin onnistuu vielä joillain aika vaikeastikin muistisairailla.

Asukkaat olivat meistä kovin kiinnostuneita ja ilahtuivat kädestä tervehtimisestä, halaamisesta ja osaamistamme muutamista japaninkielen sanoista ja lauseista. Muutama asukas oli itsekin varmasti hoitajien avulla opetellut sanomaan ”päivää”. Mielenkiintoa meitä kohtaan löytyi ja ”Finlando” sanaa saimme kuulla useasti. Koska tarkoituksenamme oli teknologian käyttö vuorovaikutuksessa asukkaiden kanssa, oli meillä suunnitelmia. Näytimme kaksi digitarinaa eli lyhyttä kolmen minuutin videota kahdesta Villa Tapiolan asukkaasta. Tarinat näyttivät olevan asukkaiden mielestä mielenkiintoisia ja ihastelevia ääniä kuuluikin tarinoiden ajan. Esitykset päättyivät raikuviin taputuksiin. You Tubesta soittamamme Emma ja Juokse sinä humma saivat asukkaat heilumaan musiikin tahdissa tuoleissa ja pyörätuoleissa eikä halukkaita tanssijoitakaan ollut vaikea löytää. Musiikin tahdissa alettiin taputtaa ihan pyytämättä. Heittäytyminen ja innostuminen eri asioista vaikuttaa olevan heille luontevaa. Muutama asukas kokeili mukana tuomaamme Memoera-peliä ja siitä hedelmäpeliä, jossa yritetään saada kolmea samaa hedelmää yhtä aikaa esiin. Peliä käytettiin kosketusnäytöllä. Tällaisessa pelissä yhteisen kielen puuttuminen ei haitannut ja muutama asukas uteliaana ja innokkaana painelikin peliä. Kuuntelimme myös hetken Sävel Sirkkua japaninkielellä, mutta silloin yleisöstä tuli toive ”aurora borealis” ja näytimmekin TV:stä kännykän kautta revontulien kuvia jälleen kerran suosionosoitusten raikuessa.

Kokemus Yume Amamissa oli meille kummallekin äärettömän positiivinen ja aika kului kuin siivillä. Hoitajien ja asukkaiden ystävällisyys, huomaavaisuus ja vieraanvaraisuus ovat niitä asioita, joista meillä Suomessa tulisi ottaa mallia. Ihailtavaa on myös silmiinpistävä iloisuus ja innokkuus ja sen avoin näyttäminen. Myös taito lukea toista ihmistä ilman, että osaa montaa sanaa yhteistä kieltä, näyttää kulttuuriin liittyvältä ominaisuudelta. Yume Amamin positiivinen ilmapiiri seurasi meitä koko loppupäivän lämpimänä sisäisenä tunteena. Voimme hyvin kuvitella, miten tunnelma vaikuttaa muistisairaaseen, joka ei ehkä aina muista, mutta tuntee ja kokee.

-Maria ja Eija-

Tervetuloillallinen

Rouva Futsimoto joukkoineen kutsui meidät tervetuliaisillalliselle japanilaiseen ravintolaan Restaurant Gankoon Osakan keskustassa. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan ja ohjattiin tatamihuoneeseen, jossa kimonoon pukeutunut tarjoilija tarjoili herkkuja vati toisensa jälkeen. Meidän suomalaisten piti mielissämme taas kertailla sisätossujen käyttösäännöt. " Älä vaan mene vessatossuilla tatamiinhuoneeseen" 😊 Vilkas puheensorina täytti huoneen heti tervetulomaljojen jälkeen. "Kamppis", kuten verkostossamme sanotaan (kippis+ kamppai). Keskustelu oli vapautunutta ja varsin epämuodollistakin. Kuulumisten lisäksi vaihdoimme myös ajatuksia suurista oman aikansa vaikuttajista, maidemme pitkäikäisitä arkkiatreista, jotka ovat omalta osaltaan merkittävästi vaikuttaneet kansanterveyteen ja hyvinvointiin. Herra Hinohara ja Arvo Ylppö olivat kumpikin pienestä koostaan huolimatta suurmiehiä, joiden vaikutus ulottui kauas oman maansa ulkopuolelle.


Menu koostui perinteisistä japanilaisita juhlaruuista: tofua, sashimia, rapu-lootuksenjuuri-purjo-tempuraa, sabu-sabua seesami- ja soijakastikkeineen sekä sushia. Tunsimme itsemme todella tervetulleiksi!
-Nina ja Eija-

Kiertokyläily rouva Fujimoton yksiköissä

Tutustuimme neljään rva Fujimoton vanhusten palveluita tarjoavaan yksikköön. Näissä kaikissa on aulassa ns. ”Suomi -alttari”, johon on kerätty Suomesta saatuja lahjoja. Veimme jokaiseen yksikköön lahjapussin, joiden sisällöt ilmeisesti pääsevät jälleen näytille näille ”alttareille”. Yhteistä yksiköille on myös se, että vieraat jättävät kengät eteiseen ja vaihtavat sisätossut. Jokaisessa paikassa saimme sydämellisen vastaanoton ja pitkät vilkutukset bussimme jatkaessa matkaansa.

Yume Amami:

Yume Amamin kupeessa on temppelialue n. 500 vuotta vanhoine puineen. Talon johtaja kierrätti meitä ensin siellä. Valkoisiin vaatteisiin pukeutunut pappi ”kioskin” näköisessä talossa tarjosi meille kumarrellen ja ystävällisyyttä puhkuen puisia elämänohjeita jokaiselle henkilökohtaisesti.

Temppelialueella jokainen ravisteli paksua köyttä ja kilistimme isoa kelloa ja näin saimme ”levollisen” mielen.

Päärakennuksessa henkilökunta odotti meitä rivissä tervehtien. Tutustuimme eri kerroksiin, joissa tapasimme enimmäkseen muistisairaita. Osa vanhuksista odotti suomalaisia vieraita innolla ja eräällä vanhuksella oli käsitöitä meille lahjaksi. Jotkut asukkaista osallistuivat talon askareisiin, esim. laittoivat pyyhkeitä rullille (pyyhkeitä käytetään ennen ruokailua käsien siistimiseen).

Yume Amamissa on neljän ja kahden hengen huoneita. Asukkaan ja vieruskaverin tilan erottaa valkoinen paperiseinä, jotta päivänvalo heijastui myös ikkunattomaan tilaan. Käytävien seinillä oli taiteilijalta tilatut taulut. Kuntoutushuone oli sujuvasti arjen keskellä, ja siellä meille esiteltiin kevennetty kävelyn apuväline.

Eräässä asukashuoneessa näimme sängyn, joka taittuu tarvittaessa tuoliksi. Asukasta ei tarvitse siirtää/nostaa pois sängystä lainkaan istumaan siirron aikana. 

Yume Nagai:

Alakerrassa on päivätoimintakeskus ikäihmisille, jotka asuvat kotona. Nytkin heitä oli parikymmentä paikalla ja esittäydyimme heille ikään kuin luokan edessä seisten. Päivätoiminnassa tärkeää on sosiaalinen ja yhteisöllinen toiminta, kylpeminen (2x/ viikossa , oma aika jokaisella asiakkaalla), ruokailu sekä päivittäiset toiminnot, esim; joogaa, jumppaa, askartelua. Omaiselle mahdollistuu tauko ikäihmisen ollessa päivittäisessä toiminoissa.

Yläkerrassa on ryhmäkoti alle 10 asukkaalle. Täällä huoneet olivat yhden hengen huoneita.  Meille esiteltiin kävelyyn motivoiva askelmittari. Sen, ja seinällä olleen kartan avulla asukas voi kuvitella kävelevänsä esim. tunnettuun temppeliin. Kilometrit laitettiin ylös tarkoin.

 Eräässä asukashuoneessa merkillepantavaa oli virtsankeräyspussi, joka oli piilotettu kauniiseen kukalliseen pussiin.

Yume Paratiisi:

Neuvonnassa Paro hylje otti meidät vastaan isoin

silmin ja hyristen. Aulan keskellä oli sisäpuutarha, jota ympäröivät lasiseinät. Asukkaat voivat kävellä puutarhan ympärillä olevia käytäviä ja nauttia ”maisemasta”. (Mainittakoon, että Yume Amamissa on vastaavanlainen puutarha). Jokainen kerros oli nimetty suomalaisten teemojen mukaan: Forest, Aurora, Blue Lake. Talossa on tarjolla päivätoimintaa ja ikäihmisten tehostetun hoidon ja palvelun osastoja. Päivätoiminnan osastolla tapasimme innostuneita vanhuksia. Nähtävillä oli suomalaiset Hur -kuntosalilaitteet, eräänlaiset jalkojen verenkiertoa parantavat lämmityslaitteet, katossa roikkuvien narujen kanssa ohjattua liikuntaa sekä askartelua. Meille esiteltiin myös ruotsalainen keinuntatuoli ”relaxing chair” jossa levoton asukas saa rentouttavaa hoitoa 20 minuuttia kerrallaan painopeite yllään.

Yume Miyakojima

Tämän vierailun aloitimme railakkaasti kajauttamalla ”Minun kultani kaunis on” -laulun. Vanhukset ja työntekijät olivat saman tien mukana taputtamalla tahtia käsillään. Täällä käy päivittäin 40 asiakasta, kukin heistä käy 1-5x/viikossa. Myös täällä oli käytössä Hur -kuntosalilaitteita. Päivätoiminta toimii samoin periaattein kuin edellä kuvattu Yume Paratiisin päivätoiminta.

Täällä esiteltiin myös kylpyhuone ja kylpemisen tärkeys.

Johtaja kertoi meille care manager- toiminnasta. Care managereilla on vastuullaan 40 ikääntynyttä osakalaista. Care manager suunnittelee yhdessä asiakkaan kanssa, millaista apua (esim. apuvälineitä) asiakas tarvitsee omassa kodissaan. Kun kotona asuminen ei enää onnistu, hän suunnittelee myös sopivan asumispalveluyksikön tai päivätoiminnan palvelut. Päivätoiminnan asiakkaaksi pääsee tiettyjen kriteerien mukaan. Jos asiakas toivoisi pääsevänsä päivätoimintaan, mutta kriteerit eivät täyty, suunnitellaan tälle esimerkiksi jotain kerhotoimintaa. Care manager tapaa asiakkaansa kerran kuukaudessa arvioidakseen mahdollista muuttunutta tilannetta. Hän käy kotikäynneillä yleensä yksin, mutta saa tarvittaessa muita ammattilaisia mukaan.

Miyakojimasta lähtiessämme saimme päivän neljännet pitkät ja iloiset vilkutukset. Viimeiset vilkutukset eivät nämäkään olleet, sillä seuraavaksi illan ohjelmassa oli vielä yhteinen päivällinen japanilaisten kanssa Ganko -ravintolassa.

-Kirsi, Teija ja Maria-

Osakassa jälleen - marraskuu 2017

Saavuimme Osakaan sunnuntaina 19.11.2017 kymmenen tunnin lennon jälkeen. Matka on Hanako-verkoston hyvinvointiteknologia- työryhmän delegaatiomatka. Delegaatioon kuuluu osallistujia eri puolilta Suomea. Nina Eskola-Salin ja Terhi Rissanen ovat Tampereen seudun ammattiopisto Tredusta. Sirje Hassinen ja Eija Hoppu ovat Espoosta Omniasta. Taina Halsvaha on Turun ammatti-instituutista ja Kirsi Leinonen Keudasta Nurmijärveltä. Virpi Kaasinen on Kainuun ammattioppilaitoksessa KAOsta ja Teija Ylisaari Rovaniemeltä Redusta. Maria Juuso on työelämän edustaja Villa Tapiolasta Espoosta. Sunnuntai oli orientoitumista matkan ohjelmaan ja tutustumista toisiimme sekä Osakaan.

Matkan tarkoituksena on nähdä vanhustyötä Japanissa ja oppia hyvinvointiteknologian käyttöä ja soveltamista työn arjessa. Matkaan kuuluukin jokaisella 2 päivää työskentelyä eri työyksikössä pareittain. Osa matkalaisista on ensikertalaisia, osa on tutustunut japanilaiseen vanhustyöhön aiemminkin. Lähihoitajaopiskelijoita on samoissa paikoissa työssäoppimassa, vierailu helpottaa myös heidän ohjaamista jatkossa.

Vierailun aikana tutustutaan paikallisen yhteistyökumppanin eri työyksiköihin, osallistutaan hyvinvointiteknologia seminaariin, päästään mukaan kirjan julkaisutilaisuuteen ja käydään opintovierailulla paikallisessa yliopistossa.

-Virpi-