Ninan ja Teijan trainingohjelma koostui päivästä tehostetun palveluasumisen yksikössä vanhusten palvelukeskuksessa Yume Paratiisissa ja Miakojiman päivätoimintakeskuksessa. Yume Paratiisissa seurassamme oli CostaRicasta Japaniin muuttanut Nahira, joka oli pyydetty paikalle varmistamaan, että suuremmilta kieliongelmilta vältytään. Trainerimme Sakamoto kun ei yhtään puhunut englantia. Japanilaisten heikko englanninkielen taito hämmentää aina uudelleen.Yume Paratiisissa päästettiin osastolle vasta, kun aamutoimet oli lähes hoidettu. Osastolla, jossa työskentelimme, asukkaat olivat keskivaikeasti ja vaikeasti muistisairaita. Kontaktia otimme muutamilla japaninkielisillä fraaseilla, joita olimme päihimme takoneet. Huomasimme, että hymy, lähellä olo ja kosketus toimivat kuitenkin parhaiten kansainvälisenä kielenä.
Päivittäisten toimien ohella päivän ohjelmassa oli tuolijumppaa, poskilihasjumppaa, meidän toimintatuokio ja osalle asukkaista hienot päiväkahvit. Osastolla käy säännöllisin väliajoin vapaaehtoinen meikkitaiteilija meikkaamassa vanhukset, joiden vuoro on osallistua alakerran päiväkahville. Huomiota herättävää oli se lämpö, jolla asikkaita kohdeltiin ja miten heidän kauneuttaan kehuttiin. "Kirei des" ja "peppii san" huudahdukset kaikuivat ihastuneina osastolla. Kaunistautumisen jälkeen kuljetimme rouvat alakertaan kahville, jonka hälkeen heistä otettiin kuvat joulukuusen äärellä. Japanilaisilta voisimme ottaa oppia esteettisten arvojen kunnioittamisesta ja vaalimisesta, silloinkin kun asiakas ei siihen enää itse pysty tai osaa sitä vaatia. Japanilaisille voisimme puolestaan vinkata, että meikkisudit kuten huulipunasiveltimen voisi asiakkaiden välillä vaikka putsata tai vaihtaa.
Torstaina tiimimme suuntasi päiävtoimintakeskukseen, jossa meitä vastassa oli keskuksen johtaja herra ja suloistakin suloisempi Shelly, Filippiineiltä Japaniin muuttanut hyvää englantia puhuva hoitaja, joka toimi trainerinamme. Tunnelma heti päiväkeskussaliin päästyämme oli käsinkosketeltavan sydänellinen, lämmin, rento ja iloinen. Päivä oli täynnä puuhaa ja tohinaa. Kullakin asiakaalla oli oma kansio, jonne oli valittu hänelle mieluisia ja sopivia tehtäviä. Asiakkaat puuhailivat omissa pöydissään, joku Sudokun, joku väritystehtävän ja joku päässälaskujen parissa. Vuorollaan asikkaat kuntoilivat ohjelman mukaisesti salin seinustalla olevilla kuntoilulaitteilla ja vuorollaan kukin vietiin yläkertaan kylpyyn. Iltapäiväkahvien jälkeen päivä huipentui karaokesessioon, jossa kukin sai vuorollaan olla pöivän tähti, me mukaan lukien. Jumpat koostuivat istuen tehtävistä liikkeistä ja paljon käsille hienomotorisia harjoituksia. Erikoista oli ennen ruokailua tehdyt kasvojen, erityisesti suun ja kielen liikkeet. Rytmi ja laskeminen korostui kaikissa liikkeissä. Musiikin merkitys oli tärkeää. 
Olimme valmistelleet päiviimme Joulu-aiheisen toimintatuokin. Aluksi katsoimme videon Joulupukin kylästä poroineen, kirjeröykkiöineen ja revontulineen. Tanssimme jouluvalssia, kirjoitimme yhteisen kirjeen Joulupukille ja päätimme tonttutanssiin tip-tap-tip-tap. Joulupukin kirje piti kirjoittaa sähköisesti, mutta tekniikka teki tepposet ja pukin serveri kaatui. Manuaalisesta kirjeestämme muodostui ehkä mukavampikin kuin sähköisestä. Asiakaat toivoivat herkkuruokia, hyvää ja tervettä ikää niin ja molemmissa paikoissa kauniita, komeita ja rikkaitakin poikaystäviä. Toteutukseen vaikutti olennaisesti harjoittelupaikkojen asiakkaiden kovin erilainen toimintakyky. Päivätoimintakeskuksessa pelasimme lisäksi adikkaiden kanssa Miina Sillanpää säätiön sivuilta löytyviä muistipelejä. Palveluasumisen asikkaiden kanssa hyödynsimme myös mielenterveysseuraan laatimaa virtuaalista metsäkävelyä. Pyydystimme itikoita sormillamme, mikä herättelikin uneliaampiakin asiakkaitamme.
-Nina ja Teija-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti