Maria ja Eija Yume Amamissa

Vietimme tiistaina päivän Yume Amamissa, muistisairaiden hoitokodissa, joka oli Marialle tuttu viiden ja puolen vuoden takaiselta kolmen päivän harjoittelujaksolta. Muutamia tuttuja kasvoja asukkaissa näkyikin ja erityisesti yksi rouva ilahtui, kun Maria kertoi muistavansa hänet. Hoitaja alkoi heti vitsailla, että rouva on kuuluisuus ja tästä hänelle näytti tulevan vielä entistä parempi mieli. Japanilaisilla tuntuu olevan koko ajan mielessä pieni hassuttelu ja toisen hyvälle mielelle saattaminen. Puheensorinaa ja naurua on koko ajan ilmassa.

Ohjaajinamme toimivat Senchi ja Miki, jotka ovat olleet harjoittelujaksolla Marian työpaikassa dementiakoti Villa Tapiolassa. Myös muita Villa Tapiolassa vierailleita hoitajia nähtiin päivän aikana. Vielä he osasivat muutaman sanan suomea ja muistelivat harjoittelukokemustaan lämmöllä. Tuttujen keskellä Marialle oli vähän kuin olisi kotiin mennyt! Asukkaiden kanssa saimme harjoitella ikebanaa ja kanji-merkkien tekoa. Estetiikka ja käsillä tekeminen on Japanissa tärkeää. Muistisairailla ihmisillä tuntuvatkin hienomotoriset taidot säilyvän pitkään juuri tällaisten harrastusten takia. Puikoilla syöminenkin onnistuu vielä joillain aika vaikeastikin muistisairailla.

Asukkaat olivat meistä kovin kiinnostuneita ja ilahtuivat kädestä tervehtimisestä, halaamisesta ja osaamistamme muutamista japaninkielen sanoista ja lauseista. Muutama asukas oli itsekin varmasti hoitajien avulla opetellut sanomaan ”päivää”. Mielenkiintoa meitä kohtaan löytyi ja ”Finlando” sanaa saimme kuulla useasti. Koska tarkoituksenamme oli teknologian käyttö vuorovaikutuksessa asukkaiden kanssa, oli meillä suunnitelmia. Näytimme kaksi digitarinaa eli lyhyttä kolmen minuutin videota kahdesta Villa Tapiolan asukkaasta. Tarinat näyttivät olevan asukkaiden mielestä mielenkiintoisia ja ihastelevia ääniä kuuluikin tarinoiden ajan. Esitykset päättyivät raikuviin taputuksiin. You Tubesta soittamamme Emma ja Juokse sinä humma saivat asukkaat heilumaan musiikin tahdissa tuoleissa ja pyörätuoleissa eikä halukkaita tanssijoitakaan ollut vaikea löytää. Musiikin tahdissa alettiin taputtaa ihan pyytämättä. Heittäytyminen ja innostuminen eri asioista vaikuttaa olevan heille luontevaa. Muutama asukas kokeili mukana tuomaamme Memoera-peliä ja siitä hedelmäpeliä, jossa yritetään saada kolmea samaa hedelmää yhtä aikaa esiin. Peliä käytettiin kosketusnäytöllä. Tällaisessa pelissä yhteisen kielen puuttuminen ei haitannut ja muutama asukas uteliaana ja innokkaana painelikin peliä. Kuuntelimme myös hetken Sävel Sirkkua japaninkielellä, mutta silloin yleisöstä tuli toive ”aurora borealis” ja näytimmekin TV:stä kännykän kautta revontulien kuvia jälleen kerran suosionosoitusten raikuessa.

Kokemus Yume Amamissa oli meille kummallekin äärettömän positiivinen ja aika kului kuin siivillä. Hoitajien ja asukkaiden ystävällisyys, huomaavaisuus ja vieraanvaraisuus ovat niitä asioita, joista meillä Suomessa tulisi ottaa mallia. Ihailtavaa on myös silmiinpistävä iloisuus ja innokkuus ja sen avoin näyttäminen. Myös taito lukea toista ihmistä ilman, että osaa montaa sanaa yhteistä kieltä, näyttää kulttuuriin liittyvältä ominaisuudelta. Yume Amamin positiivinen ilmapiiri seurasi meitä koko loppupäivän lämpimänä sisäisenä tunteena. Voimme hyvin kuvitella, miten tunnelma vaikuttaa muistisairaaseen, joka ei ehkä aina muista, mutta tuntee ja kokee.

-Maria ja Eija-