Kiertokyläily rouva Fujimoton yksiköissä

Tutustuimme neljään rva Fujimoton vanhusten palveluita tarjoavaan yksikköön. Näissä kaikissa on aulassa ns. ”Suomi -alttari”, johon on kerätty Suomesta saatuja lahjoja. Veimme jokaiseen yksikköön lahjapussin, joiden sisällöt ilmeisesti pääsevät jälleen näytille näille ”alttareille”. Yhteistä yksiköille on myös se, että vieraat jättävät kengät eteiseen ja vaihtavat sisätossut. Jokaisessa paikassa saimme sydämellisen vastaanoton ja pitkät vilkutukset bussimme jatkaessa matkaansa.

Yume Amami:

Yume Amamin kupeessa on temppelialue n. 500 vuotta vanhoine puineen. Talon johtaja kierrätti meitä ensin siellä. Valkoisiin vaatteisiin pukeutunut pappi ”kioskin” näköisessä talossa tarjosi meille kumarrellen ja ystävällisyyttä puhkuen puisia elämänohjeita jokaiselle henkilökohtaisesti.

Temppelialueella jokainen ravisteli paksua köyttä ja kilistimme isoa kelloa ja näin saimme ”levollisen” mielen.

Päärakennuksessa henkilökunta odotti meitä rivissä tervehtien. Tutustuimme eri kerroksiin, joissa tapasimme enimmäkseen muistisairaita. Osa vanhuksista odotti suomalaisia vieraita innolla ja eräällä vanhuksella oli käsitöitä meille lahjaksi. Jotkut asukkaista osallistuivat talon askareisiin, esim. laittoivat pyyhkeitä rullille (pyyhkeitä käytetään ennen ruokailua käsien siistimiseen).

Yume Amamissa on neljän ja kahden hengen huoneita. Asukkaan ja vieruskaverin tilan erottaa valkoinen paperiseinä, jotta päivänvalo heijastui myös ikkunattomaan tilaan. Käytävien seinillä oli taiteilijalta tilatut taulut. Kuntoutushuone oli sujuvasti arjen keskellä, ja siellä meille esiteltiin kevennetty kävelyn apuväline.

Eräässä asukashuoneessa näimme sängyn, joka taittuu tarvittaessa tuoliksi. Asukasta ei tarvitse siirtää/nostaa pois sängystä lainkaan istumaan siirron aikana. 

Yume Nagai:

Alakerrassa on päivätoimintakeskus ikäihmisille, jotka asuvat kotona. Nytkin heitä oli parikymmentä paikalla ja esittäydyimme heille ikään kuin luokan edessä seisten. Päivätoiminnassa tärkeää on sosiaalinen ja yhteisöllinen toiminta, kylpeminen (2x/ viikossa , oma aika jokaisella asiakkaalla), ruokailu sekä päivittäiset toiminnot, esim; joogaa, jumppaa, askartelua. Omaiselle mahdollistuu tauko ikäihmisen ollessa päivittäisessä toiminoissa.

Yläkerrassa on ryhmäkoti alle 10 asukkaalle. Täällä huoneet olivat yhden hengen huoneita.  Meille esiteltiin kävelyyn motivoiva askelmittari. Sen, ja seinällä olleen kartan avulla asukas voi kuvitella kävelevänsä esim. tunnettuun temppeliin. Kilometrit laitettiin ylös tarkoin.

 Eräässä asukashuoneessa merkillepantavaa oli virtsankeräyspussi, joka oli piilotettu kauniiseen kukalliseen pussiin.

Yume Paratiisi:

Neuvonnassa Paro hylje otti meidät vastaan isoin

silmin ja hyristen. Aulan keskellä oli sisäpuutarha, jota ympäröivät lasiseinät. Asukkaat voivat kävellä puutarhan ympärillä olevia käytäviä ja nauttia ”maisemasta”. (Mainittakoon, että Yume Amamissa on vastaavanlainen puutarha). Jokainen kerros oli nimetty suomalaisten teemojen mukaan: Forest, Aurora, Blue Lake. Talossa on tarjolla päivätoimintaa ja ikäihmisten tehostetun hoidon ja palvelun osastoja. Päivätoiminnan osastolla tapasimme innostuneita vanhuksia. Nähtävillä oli suomalaiset Hur -kuntosalilaitteet, eräänlaiset jalkojen verenkiertoa parantavat lämmityslaitteet, katossa roikkuvien narujen kanssa ohjattua liikuntaa sekä askartelua. Meille esiteltiin myös ruotsalainen keinuntatuoli ”relaxing chair” jossa levoton asukas saa rentouttavaa hoitoa 20 minuuttia kerrallaan painopeite yllään.

Yume Miyakojima

Tämän vierailun aloitimme railakkaasti kajauttamalla ”Minun kultani kaunis on” -laulun. Vanhukset ja työntekijät olivat saman tien mukana taputtamalla tahtia käsillään. Täällä käy päivittäin 40 asiakasta, kukin heistä käy 1-5x/viikossa. Myös täällä oli käytössä Hur -kuntosalilaitteita. Päivätoiminta toimii samoin periaattein kuin edellä kuvattu Yume Paratiisin päivätoiminta.

Täällä esiteltiin myös kylpyhuone ja kylpemisen tärkeys.

Johtaja kertoi meille care manager- toiminnasta. Care managereilla on vastuullaan 40 ikääntynyttä osakalaista. Care manager suunnittelee yhdessä asiakkaan kanssa, millaista apua (esim. apuvälineitä) asiakas tarvitsee omassa kodissaan. Kun kotona asuminen ei enää onnistu, hän suunnittelee myös sopivan asumispalveluyksikön tai päivätoiminnan palvelut. Päivätoiminnan asiakkaaksi pääsee tiettyjen kriteerien mukaan. Jos asiakas toivoisi pääsevänsä päivätoimintaan, mutta kriteerit eivät täyty, suunnitellaan tälle esimerkiksi jotain kerhotoimintaa. Care manager tapaa asiakkaansa kerran kuukaudessa arvioidakseen mahdollista muuttunutta tilannetta. Hän käy kotikäynneillä yleensä yksin, mutta saa tarvittaessa muita ammattilaisia mukaan.

Miyakojimasta lähtiessämme saimme päivän neljännet pitkät ja iloiset vilkutukset. Viimeiset vilkutukset eivät nämäkään olleet, sillä seuraavaksi illan ohjelmassa oli vielä yhteinen päivällinen japanilaisten kanssa Ganko -ravintolassa.

-Kirsi, Teija ja Maria-

Osakassa jälleen - marraskuu 2017

Saavuimme Osakaan sunnuntaina 19.11.2017 kymmenen tunnin lennon jälkeen. Matka on Hanako-verkoston hyvinvointiteknologia- työryhmän delegaatiomatka. Delegaatioon kuuluu osallistujia eri puolilta Suomea. Nina Eskola-Salin ja Terhi Rissanen ovat Tampereen seudun ammattiopisto Tredusta. Sirje Hassinen ja Eija Hoppu ovat Espoosta Omniasta. Taina Halsvaha on Turun ammatti-instituutista ja Kirsi Leinonen Keudasta Nurmijärveltä. Virpi Kaasinen on Kainuun ammattioppilaitoksessa KAOsta ja Teija Ylisaari Rovaniemeltä Redusta. Maria Juuso on työelämän edustaja Villa Tapiolasta Espoosta. Sunnuntai oli orientoitumista matkan ohjelmaan ja tutustumista toisiimme sekä Osakaan.

Matkan tarkoituksena on nähdä vanhustyötä Japanissa ja oppia hyvinvointiteknologian käyttöä ja soveltamista työn arjessa. Matkaan kuuluukin jokaisella 2 päivää työskentelyä eri työyksikössä pareittain. Osa matkalaisista on ensikertalaisia, osa on tutustunut japanilaiseen vanhustyöhön aiemminkin. Lähihoitajaopiskelijoita on samoissa paikoissa työssäoppimassa, vierailu helpottaa myös heidän ohjaamista jatkossa.

Vierailun aikana tutustutaan paikallisen yhteistyökumppanin eri työyksiköihin, osallistutaan hyvinvointiteknologia seminaariin, päästään mukaan kirjan julkaisutilaisuuteen ja käydään opintovierailulla paikallisessa yliopistossa.

-Virpi-

Osakan matka - Vendla

 

Hyvinvointiteknologia-työryhmän matka Japanin Osakaan oli mahtava kokemus niin ammatillisesti kuin elämyksellisestikin. Pääpainotus oli sosiaali- ja terveysalan sekä tekniikan puolella eri vierailukohteissa, niin yrityksissä kuin oppilaitoksissakin. Liikunta-alan edustajana pääsin kuitenkin sukeltamaan mukaan hyvinvointiteknologian monimuotoiseen maailmaan, ja matkan aikana syntyi ajatuksia myös liikuntapuolen osaamisen ja teknologian hyödyntämisestä jatkossa yhä enemmän. Samoin vahvistui ajatus monialaisen yhteistyön tärkeydestä. Niina Eskola-Salinin matkan aikana erinomaisissa esityksissä, yrityksissä ja oppilaitoksissa, esilletuoma "win-win-win" -ajatusmalli, joka korostaa hyötyjinä kolmikantaa: yritykset, oppilaitokset ja opiskelijat, on innostava ja tulevaisuuden kannalta erityisen tärkeä.

 

Hyvinvointiteknologian haasteita ovat mm. ihmisten ymmärrys käsitteen tarkoituksesta, sekä asennoituminen uuden, mutta myös jo olemassa olevan teknologian kokeilemiseen ja käyttämiseen. Tämän vuoksi tällaiset vierailut ja ajatusten vaihto kahden eri kulttuurin, ja sen eri sektoreiden edustajien välillä on erityisen tärkeää. Erityisesti matkalta jäi mieleen keskustelutilaisuus, jossa oli mukana delegaatioryhmämme lisäksi Japanilaisia koulutuksen, teknologiayritysten, hoitotyötä tekevien työntekijöiden ja sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden edustajia. Keskustelun aikana kävi hyvin ilmi aito tarve, kiinnostus ja innostus yhteistyöhön jo aiemmin mainitsemani kolmikannan edustajien välillä. Hyvinvointiteknologian ymmärtäminen ihmisten elämää ja työtä helpottavana, ja siten aikaa sosiaaliseen kanssakäymiseen vapauttavana asiana on keskeistä!

 

Kiitos hienosta mahdollisuudesta olla osana delegaatioryhmää, ja päästä näkemään ja oppimaan niin paljon uusia asioita!

 

Ensimmäistä kertaa Japanissa – Tainan mietteitä matkan jälkeen

Hyvinvointiteknologiaryhmän matka Osakaan oli ensimmäinen matkani Japaniin. Pitkä lentomatka tuntui etukäteen jännittävältä, ja sitä valloittavampi tunne oli yön matkustamisen jälkeen saapua lentäen uuteen aamuun ja nähdä ensimmäiset aamuauringon säteet lentokoneen ikkunasta. Samat huikaisevat tunnelmat jatkuivat viikon aikana päästessämme vierailemaan vanhainkoteihin, ryhmäkoteihin, päivätoimintakeskukseen, päiväkotiin, eri oppilaitoksiin ja yrityksiin. Unohtumatonta on se ystävällisyys ja lämpö, jolla meidät otettiin vastaan, sekä kanssaihmisiä kohtaan osoitettu kunnioitus, joka näkyi sekä toimintojen esittelyissä että esim. kohtaamisessa ja vuorovaikutuksessa ikäihmisten kanssa. Tässä aurinkoisessa ystävällisyydessä; oman työn ja asiakkaiden arvostuksessa on meillä kyllä opiksi otettavaa. 

Japanin vanhan ja arvokkaan kulttuuriperinnön ja uuden huipputeknologian kohtaamisessa tuli esiin kiinnostava vastakkainasettelu. Teknologian korkeatasoisuudesta huolimatta siihen suhtauduttiin japanilaisissa hoitotyön ympäristöissä hyvinkin epäilevästi, ja sen pelättiin estävän hoitotyössä erittäin tärkeäksi arvoksi koettua inhimillistä läheisyyttä. Kulttuuriin liittyvä käytös ja perinteet ovat edelleen tärkeä osa japanilaisten elämää ja perinteiden vaalimista ja niiden siirtämistä myös tuleville sukupolville pidetään hyvin arvokkaana: esimerkiksi päiväkodissa oli oma teeseremonia-huoneensa ja vanhainkodissa kokoontuivat niin kalligrafia- kuin origami-ryhmät. - Epäilys teknologian ”kylmyydestä” on tuttu myös Suomessa, mutta ehkä täällä olemme onnistuneet jo ylittämään monia esteitä sen hyödyntämisen tieltä, ja osaamme jo rohkeammin tarttua sen avaamiin positiivisiin mahdollisuuksiin myös ikäihmisten hoito- ja kuntoutustyössä. Meillä vahvuutena on myös teknisen- ja sosiaali- ja terveysalan yhteistyö alan kehittämistyössä sekä yhteistyön laajuus käytännön ruohonjuuritasolta koulutusorganisaatioihin ja alan yrityksiin asti. Tästä japanilaiset yliopistojen ja tekniikan yritysten edustajat olivat erityisen kiinnostuneita ja halukkaita kuulemaan lisää.

Todella mielenkiintoista oli myös kuulla japanilaisten yhteistyökumppaneiden esittelyjä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista ja koulutusjärjestelmästä, niiden myötä huomasi katsovansa uusin silmin myös suomalaisia ratkaisuja, mikä vahvisti ajatusta kansainvälisen yhteistyön tiivistämisen ja monipuolistamisen merkityksestä. Teknologian ihmisläheinen kehittäminen, tavoitteena esim. ikäihmisten arkielämän helpottaminen ja rikastuttaminen onkin varmasti se tulevaisuuden iso asia. Tätä työtä ohjaaviksi arvoiksi voisimme mielestäni hyvin lainata Osakan Human Science yliopiston toiminnan arvot: Kunnioituksen, luottamuksen ja rakkauden.

 -          Taina Halsvaha

 

 

Tarunhohtoinen Japani avautui minulle - Kimmo

Tarunhohtoinen Japani avautui minulle erittäin hyvin kuluneen viikon aikana. Kiitos kaikille järjestäjille ja matkaseurueeseen kuuluville. Saimme nauttia antoisasta matkasta ja erilaisesta kulttuurista, ruuasta ja toimintatavoista sekä yritys- ja oppilaitosvierailuista. Matka antoi minulle paljon ideoita ja toimintamalleja sovellettavaksi kehitteillä olevaan hyvinvointiteknologian koulutukseen  Matka vahvisti myös sen, että kansainvälinen yhteistyö on antoisaa ja tärkeää tälläkin alalla. Kiitos vielä kerran kaikille yhteistyökumppaneille.

Arigato, 
Kimmo Murtonen 

Osaka University of Health and sports science 10.5.

10.5. 2016 klo 9.30-12.30
Osaka University of Health and sports science

Tutustumismatkamme toinen päivä alkoi aikaisella aamiaisella klo 6.50. Vaikka maanantai-illalle dinnerin jälkeen olimme päässeet nukkumaan vasta puolen yön jälkeen olimme taas innokkain ja odottavin mielin kohtaamaan uuden päivän. Etsuko oli meitä vastassa hotellin aulassa klo 8 ja hyppäsimme meitä odottavaan pikku-bussiin.  Noin tunnin ajomatkan päässä hotellilta sijaitsi yliopisto Osaka Universty of Health and Sport Science, jossa oli sosiaali- terveys ja liikunta-alan eri tutkintojen opiskelijoita.

Campusalue oli suuri ja näkymään hallitsi liikunta-ala. Campuksella oli mm. omat yleisurheilukenttä, uimahalli, rugbykenttä, monitoimihalli ja kori- ja käsipallokenttä sekä kuntosali. Tutustuimme kävellen eri liikuntapaikkohin. Meitä vastaan käveli innokkaita, urheilullisia, iloisia ja hyvätuulisia opiskelijjoita. Opiskelijat liikkuivat ryhmissä ja ryhmämme sai heiltä osakseen huomioita (Giant white people:-) .Tutustuimme myös biomekaniikan laboratorioon, jossa tutkittiin mm. liikkuvuutta. Biomekaniikka tarkoittaa biologisten järjestelmien tutkimista mekaniikan avulla. Fysiikan lisäksi biomekaniikassa hyödynnetään tietämystä anatomiasta, fysiologiasta, hermolihasjärjestelmästä ja kinesiologiasta.

Urheileville opiskelijoille oli kuntoutustilat joissa oli mm. teippauspöydät, palautumisaltaat (12, 15, 42+c). Vendla pääsi koekaniiniksi alipainehoitoon. Hyödyt ja vaikutukset urheilijalle ovat todennetut. Hoidolla voidaan nostaa suoritustasoa, sillä saadaan aikaan korkeampi suorituskapasiteetti ammattiurheilussa. Se nopeuttaa palautumista urheilun jälkeen ja toimii myös kuntoutusta edistävän hoitona.

Tutustuminen päättyi yhteiseen miniseminaariin, jossa Nina esitti työryhmän esityksen hyvinvointi teknologiasta Suomessa. Japanilaiset pitivät oman esityksen yliopiston toiminnasta. Vierailukäynti yliopistolla oli lämminhenkinen ja anotoisa.

t. Tiina ja Vendla -raportointivastaavat

Vierailu "Osaka University of Human Science"

Vierailimme 13.5. aamupäivällä Osakan Human Science yliopistossa. Rehtorin vastaanotto oli lämin ja hän toi esille tyytyväisyytensä vierailuumme.

Yliopistossa on useampi osasto
- fysioterapia
- sosiaalipalvelut
- terveys- ja sosiaalipalvelut
- varhaislapsuuden hoito ja opetus
- terveyspsykologia
- lääketieteellinen psykologia
Opinnot kestävät neljä vuotta (sosionomi, puheterapeutti, lähihoitaja). Työssäoppimista on yhteensä noin 2 kuukautta. Tämä Osakan yliopisto on lähempänä Suomen ammattikorkeakoulua kuin Suomen yliopistoa. Yliopistosta valmistuneita arvostetaan korkealle työpaikoilla. Yliopiston arvoina ovat kunnioitus, luottamus ja rakkaus. Päämääränä, tavoitteenaon ihmisten tukeminen. Japanissa on samanlaiset haasteet kuin Suomessa - alhainen syntyvyys, pitkäikäisyys ja ikääntyneen väestön osuuden kasvu. Ydinasioita ovat sosiaalipalvelut ja niiden kehittäminen.

Yliopistolla järjestettiin seminaari, jossa Nina esitti ansiokkaan puheenvuoron ja diaesityksen. Esitystä ja aihetta kiitettiin vuolaasti. Seminaarin jälkeen oli vielä keskustelutilaisuus. Osallistujina olivat työryhmämme lsäksi yliopiston henkilökuntaa, teknologiayritysten edustajia,  yliopiston opiskelijoita, yliopistosta valmistuneita sekä Ryusei Fukushikain edustajia.

Japanilaiset yhteistyökumppanit pitävät Hanakoverkoston toimintaa onnistuneena ja toiminnan
tuloksia odotetaan. Hyvinvointiteknologia on uusi yhteistyön kohde tuleville vuosille.

Kommenteissa ja keskustelussa käsiteltiin seuraavia aiheita:
Teknisen alan ja sosiaalialan opiskelijoiden yhteistyön tekeminen tärkeää.
Miten teknologia vaikuttaa ihmisen kohtaamiseen.
Teknologiaan liittyvä ohjausosaaminen on merkittävässä roolissa.
Esitys toi esille hyvinvointiteknologian laaja-alaisuuden. Se ei ole vain hoitorobotteja vaan paljon muutakin.
Teknologia ei korvaa ihmistä vaan on hoitotyön ja asiakkan tukena.
Ikääntymisen tuomat haasteet teknologian käytössä.
Teknologialla pyritään tuomaan keinoja elämänlaadun ylläpitoon sekä kotona asumisen tukemiseen.
Japanissa yhtenä haasteena on yhteiskunnan erilainen panostus apuvälineiden/teknologian hankintaa.
Sekä Suomessa että Japanissa pidetään merkittävinä teknologisia ratkaisuja kotona asumisen tukemiseksi.
Osakan Human Science yliopistossa teknologian opetus vähäistä. Yhteistyötä ei ole tekniikan alan opiskelijoiden kanssa.
Arkeen liittyvät teknologiset keksinnöt tärkeitä.
Yritysten kanssa tehtävää yhteistyötä pidettiin tärkeänä. Kuten myös vuoropuhelua suunnittelijoiden, kehittäjien, käyttäjien ja työntekijöiden välillä. Panasonic yrityksessä on tehty tutkimusta, millaiset teknologiset ratkaisut olisivat ikäihmisille helppoja.
Nina kertoi vielä heille Treduun suunnitellusta hyvinvointikeskuksesta ja simulaatiokodista.

Käyntikortteja vaihdettiin ja mahdollisesti tulevaisuudessa tehdään myös yhteistyötä. Lopuksi meille tarjottiin maukkaat lounasvoileivät.

Tiina Thure-Toivanen, Omnian aikuisopisto
Maarit Kinnunen, Omnian aikuisopisto

Päällimmäiset ajatukset kotimatkalla - Nina

Heijastuksia ja hajatelmia Osakasta palatessa

Hyvinvointiteknologiatyöryhmän viikon matka Japaniin on takana. Työryhmän vetäjänä voin vain olla ylpeä joukkueesta! Hyvä me! Uskomaton viikko, täynnä unohtumattomia kokemuksia niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisestikin. Minulla on ollut etuoikeus viettää viikko huippuseurassa. Aina ei ole itsestään selvyys, että joukko toimii saumatomasti yhteen ja sen lisäksi huumorintajut napsahtavat niin samoille kohdin, että vedet silmissä naurua on riittänyt vatsalihakset kipeiksi asti. Vatsalihasten lisäksi myös vatsanahat ovat olleet koetuksella, sillä emäntämme on pitänyt meistä erinomaisen hyvää huolta.

Ryusei Fukushikai Group, heidän keulahahmonsa rouva Fujimoto ja kansainvälisistä suhteista vastaava supernainen Etsuko Katsuki olivat laatineet meille käsittämättömän hienon ohjelman. Saimme tutustua hyvinvointiteknologian hyödyntämiseen käytännön hoitotyössä Ryusei Fukushikai Groupin yksiköissä, alan kehitykseen yrityselämässä ja käydä keskustelua paikallisten kouluttajien kanssa aiheesta.

Matkan aikana minulle on paljastunut tai kirkastunut muutama asia, joista ehkä hieman hajanaisiakin ajatelmia tässä.
 1) Japanilainen vieraanvaraisuus ei tullut minulle täysin yllätyksenä, koska olen Japanissa käynyt kerran aiemminkin, mutta siitä huolimatta sen ylitsevuotavuus löi taas ällikällä. Meitä on hemmoteltu toinen toistaan huikeammilla ateriakokonaisuuksilla ja paikallisilla erikoisuuksilla: Sukiyaki, Okonomyaki, Kushiyaki, Takoyaki, merisiiliä, haita, meduusaa, turbaanikotiloa ja paljon niitä, joille ei ole oikein nimeä suomeksi. Lisäksi olemme päässeet tutustumaan Japanilaiseen kulttuuriin mm. teeseremonia ja Kioton vierailun aikana. Eri tahoilta saamamme lahjat ovat täyttäneet matkalaukkumme. Suomalaisissa ja japanilaisissa on paljon samaa, mutta tapakulttuurimme poikkeaa toisistaan melkoisesti; paluulennolla Japanista en välttämättä sanoisi, että Suomen eduksi.

2) Olen vaikuttunut japanilaisten suhtautumisesta estetiikkaan. Kauneudella on tärkeä merkitys, käytännöllisyys pelkästään ei riitä. Tämä näkyi ruoka-annosten taiteteosmaisuuden lisäksi mm. siinä, miten apuvälineiden esteettisyyteen kiinnitettiin huomiota.  Rollaattorit, "kauppakärryt" (ne sellaiset, joita Suomessa vedetään perässä, mutta Japanissa kuljetetaan neljällä pyöräällä sivulla) oli tuunattu kauniilla kankailla asiakkaan mieltymysten mukaan. Myös pyörätuolien pinnansuojiksi oli laaja valikoima erilaisia kuvia, joilla asiakas voi tuunata pyörätuolinsa omannäköisekseen. Miettikää, miten paljon mukavampi vaikka lapsen on mennä alakouluun pyörätuolilla, jossa on Frozenin Anna kumppaneineen kuvattu renkaisiin kuin tavallisella tuolilla. (Huom.elävät kukat proteesipajan ikkunalla 😘)

3) "Ihmiseltä ihmiselle, kasvoista kasvoihin" -ajattelu näytää korostuvan kaikkialla. Japanilaiselle ihmisten välinen kohtaaminen näyttää olevan vähintään yhtä tärkeä arvo kuin meille suomalaisille. Uskaltaisin jopa väittää, että heille tärkeämpää kuin meille. Kaikessa korostuu palvelun tuottaminen toiselle, toisen kunnioittaminen ja yksilöllisyys. Apuvälineitä valmistavassa tehtaassa insinöörit ja muu henkilökunta korostivat, miten tärkeää on tehdä tuote käsityönä ihmiseltä ihmiselle, juuri hänen tarpeitaan vastaavaksi. Hyvinvointieteknologiatyöryhmämme ydin ajatus, life based design, toteutuu tässä täydellisesti. Hoitohenkilöstön ja alan opettajien keskuudessa hyvinvointiteknologiasta keskustellessa nousi toistuvasti esiin ajatus siitä, ettei kone saa tulla ihmisten väliin. Meillä Suomessa osa hoitajista ja opettajista suhtautuu teknologiaan nihkeästi ja arastellen, mutta tuntumani mukaan Japanissa suhtautuminen on meitäkin epäilevämpää. Hyvinvointiteknologiaan liittyvä keskustelu japanilaisten kanssa on aiemmin meinannut jopa tyrehtyä tähän ajatukseen.
 Kuulimme, että vasta viime vuosina on suostuttu ottamaan käyttöön henkilöstön työergonomiaa parantavia laitteita, kuten nostureita jne. Siihen asti ollaan ajateltu, ettei mekaanista laitetta voi käyttää asiakkaan siirtämiseen vaan senkin pitää tapahtua käsityönä kosketuskontaktissa hoitajan ja asiakkaan välillä. Tosin nyt kun laitteet oli otettu käyttöön ja kokemusta oli saatu, todettiin hoitajien työhyvinvoinnin parantuneen huomattavasti. Siitä päästäänkin seuraavaan hajatelmaan tai oivallukseen.

4) Me suomalaiset näimme hyvinvointiteknologian huomattavasti laaja-alaisemmin kuin japanilaiset kollegamme. Me ajattelemme, että hyvinvointiteknologia on kaikkea sitä teknologiaa, mikä tukee asiakkaan toimintakykyä, omatoimisuutta, osallisuutta, turvallisuutta, vuorovaikutusmahdollisuuksia ja tekee hoitotyöstä turvallisempaa ja miellyttävämpää sekä asiakkaalle että hoitajalle. He olivat mieltäneet hyvinvointiteknologian lähes yksinomaan robotiikaksi. Tämä selittää mielestäni paljon myös heidän suhtautumistaan hyvinvointiteknologiaan.

5) Yhteistyöstä. Ajatus monialaisesta yhteistyöstä hyvinvointiteknologiaan liittyvässä koulutuksessa tuli japanilaisille täysin uutena ajatuksena. Kerroimme heille, miten olemme suunnitelleet koulutusta työryhmässä, jossa sotealan lisäksi on mukana liikunta-alan osaaja ja tekniikan osaajia. Kerroimme suunnitelmistamme toteuttaa tutkinnonosa moniammitillisena yhteistyönä niin, että opettajien lisäksi yhteistyötä yli tutkintorajojen tekevät myös opiskelijat. Japanilaiset kollegamme kertoivat, että heillä esim. soten ja tekniikan alojen välillä ei ole ollut minkäänlaista yhteistyötä. Kävimme aiheesta mielenkiintoista keskustelua perjantaisen oppilaitosvierailun aikana. Kysyin keskustelutilaisuuden lopuksi japanilaisilta kollegoiltamme, mitä he lähtisivät koulutuksessaan kehittämäön jos itse saisivat päättää. Monialainen yhteistyö oli kaikien yksimieleinen vastaus.

Tähän ajatukseen on hyvä päättää tämä blogikirjoitus. Etenkin kun laskeudumme Helsinki-Vantaalle aivan hetken kuluttua. Arigato ja Sayonara japanilaiset ystävämme! Untill next time!!! (Jätin tarkoituksella viimeiset kolikot tuhlaamatta. Uskon, ettei tämä ollut viimeinen matka Japaniin)

-Nina Eskola-Salin-

Delegaatiomatkan antia - Heli

Matka oli sanoin kuvaamattoman hieno! Ryusei Fukushikain johtaja rouva Fujimoto ja hänen henkilökuntansa olivat panneet parastaan, jotta delegaatiomme näkee ja kokee paljon sekä työhön että kulttuuriin liittyen.

Ammatillisesti ajatellen nostan  esiin muutamia asioita.

Vierailut Ryusei Fukushikain vanhusten palvelukodeissa ja päivätoiminnassa panivat ajattelemaan sitä, miten tärkeänä asiana japanilaiset pitävät inhimillistä kohtaamista, ystävällistä käytöstä ja palvelualttiutta. Näissä yksiköissä tuli esiin myös se, että Japanissa asukkaat (myös muistisairaat ja huonokuntoiset asiakkaat) ovat päivän yhteisissä tiloissa muiden kanssa, eivätkä makoile yksin omissa huoneissaan. Erotuksena suomalaiseen käytäntöön henkilökuntaa on riittävästi, jotta ikäihmisten kanssa seurustelee tai toimii aina hoitaja. Asiakkaat eivät siis ole yksin vaan aina hoitaja kanssa. Asumisyksiköissä ja päivätoiminnassa on kiinnitetty huomiota toimintakyvyn ylläpitämiseen. Tarjolla oli kuntoiluvälineitä ja joissakin tiloissa jopa kuntoiluhuone. Perinteistä pidettiin myös kiinni, sillä uusimmassa Ryusei Fukushikain palvelukodissa on - kuinka ollakaan - karaokehuone!

Saman yrittäjän omistaman päiväkoti oli kaupungin keskustassa oleva kerrostalo. Päiväkotiryhmät oli jaettu iän mukaan, kuten Suomessakin. Pienimmät lapset tulev
at päiväkotiin puolivuotiaana. Englannin kielen oppimista tuettiin tietoisesti; vierailumme aikana oli meneillään englannin kielen oppitunti 1-vuotiaille! Kiinnitimme huomiota lasten hyviin käytöstapoihin ja kykyyn ryhmä- ja parityöskentelyyn. Ihmetystä sen sijaan herätti huono akustiikka, jonka vuoksi päiväkodissa oli huomattavan kova meteli.

Koulutuksen saralla löytyi paljon eroja maiden välillä. Suurin ero on luonnollisesti se, että Japanissa koulutus on maksullista ja oppilaitosten välillä on hintaeroja.  Ammatillisesta koulutuksesta jäi mieleen se, että työssäoppimista on vähän. Esim. yliopistosta valmistunut hoitaja on vain  2 x  2 viikkoa työssäoppimassa. Työssäoppiminen on paljolti toisen työn katsomista, ja varsinaista työtehtävien harjoittelua on vain vähän. Kun sitten hoitaja tulee esim. Ryusei Fukushikain yritykseen töihin valmistumisen jälkeen, hän alkaa harjoitella työn tekemistä. Koulutus on muutenkin hyvin teoriapainotteista.
Hyvinvointiteknologiset ratkaisut näkemissämme yrityksissä olivat monin tavoin samanlaisia kuin Suomessa. Robotiikkaa kehitetään ja apuvälinetuotantoa on laajalti. Maahan tuodaan kuitenkin apuvälineitä myös ulkomailta esim. Ruotsista. Tuli myös esiin se, että hyvinvointiteknologiaa tuottavat yritykset eivät juurikaan tee yhteistyötä esim. teknologian käyttäjien hoitolaitosten tai oppilaitosten kanssa. Verkostoituminen on vähäistä.

 Delegaatiomme kiinnitti huomiota siihen, miten kulttuurierot näkyvät hyvinvointiteknologian kehittämisessä. Esimerkiksi Daiwa Housessa on kehitetty vuodepotilaan alapesulaite, joka nähdään tarpeelliseksi, koska vaippoja on totuttu vaihtamaan myös yöaikaan kahden tunnin välein. Asiakkaat ja henkilökunta kokevat yöheräämiset hankalaksi. Itselleni jäi epäselväksi se, onko suomalaisten ja japanilaisten vaippojen laadun välillä eroja...

Japanin ja Suomen väestöennusteet ovat samantyyppiset; tulevaisuudessa tulee olemaan paljon vanhuksia ja vähän hoitajia. Kotihoito ei ole Japanissa niin edistyksellistä kuin Suomessa. Osittain tämä selittyy sillä, että läheiset hoitavat oman perheen jäsenet (vanhukset ja vammaiset). Keskusteltiin kotona asumisen tukemisesta ja tuli esiin, että etämittaaminen onJapanissa vieraampaa kuin Suomessa.

Yhteenvetona voi sanoa, että matka vahvisti näkemystä hyvinvointiteknologian koulutuksen ja osaamisen tarpeista. Oman oppilaitoksen näkökulmasta tämä tarkoittaa hyvinvointiteknologian sisällyttämistä lähihoitajakoulutuksen osaamisalan opintoihin ja yksittäisiin ammatti - ja erikoisammattitutkintoihin. Opettajien osaamista on myös lisättävä, jotta koulutus mahdollistuu. Hanako - hankkeelle haetaan jatkorahoitusta hyvinvointiteknologian jalkauttamiseksi hankepartnereiden oppilaitoksiin.

Matkalla mukana ollut
Heli Ylitalo,KAO

Miksi me mentiin Japaniin ja keitä me ollaan?

Teimme Hanako-verkoston hyvinvointiteknologiatyöryhmän matkan Japaniin, Osakaan 7.  - 14.5.  2016. Matkaa johti koordinaattori Sirje Hassinen. Kieli- ja kulttuuritulkkina toimi Kumiko Hiltunen. Työryhmän puheenjohtajana on toiminut koko työryhmän olemassaoloajan Nina Eskola- Salin Tredusta. Delegaation muut jäsenet ovat Kimmo Murtonen Tredusta, Taina Valsvaha Turun ammatti-instituutista, Vendla Tiihonen Lapin urheiluopistosta, Maarit Kinnunen Omniasta, Tiina Thure-Toivanen Omniasta ja Heli Ylitalo Kainuu ammattiopistosta.

Tavoitteemme oli perehtyä japanilaiseen hyvinvointiteknologiaan, sen käyttöön sote-alalla ja alustaa mahdollista yhteistyötä.