Taina ja Kirsi Yme Nagaissa ja Yume Paratiisissa

Taina ja Kirsi, Yume Nagai:

Tiistaina pääsimme työskentelemään Nagain päivätoimintakeskukseen ja sen yhteydessä toimivaan muistikuntoutujien ryhmäkotiin. Meidät otettiin iloisesti vastaan, ja pikaisen palaverin jälkeen olimme jo toimimassa asiakkaitten parissa. Tableteilla tehtävät aivojumppa-treenit, Miina Sillanpään Foramen-harjoitukset ja Papunetin palapelit kiinnostivat asiakkaita, joita toiminnanohjaajat ohjasivat kokeilemaan uusia pelejä. 

Aamupäivän aikana pääsimme seuraamaan myös erilaisia päivätoiminnan valikoimaan kuuluvia, toimintakykyä tukevia ohjelmia: pyyheliina-tuolijumppaa, suujumppaa ja kielivoimisteluja, joissa mutkikkaita loruja toisteltiin aina kiihtyvällä vauhdilla lopuksi yhteiseen nauruun purskahtaen. Kaikille yhteinen Suomi-ohjelmamme koostui lauluesityksestä ”Minun kultani kaunis on” sekä suomalaisten luontokuvien inspiroimasta liikuntahetkestä.

Ikäihmisten päivätoimintapäivä muodostuu japanilaisille tärkeästä kylpemisestä, sen jälkeisestä kaunistautumisesta, ruokailusta sekä yhteisöllisestä tavasta viettää hauska päivä erilaisten ajankohtaisten aktiviteettien, jumpan, kädentaitojen ja aivojumppaharjoitusten parissa.

       

Puolenpäivän ruokailun jälkeen siirryimme yläkerran ryhmäkotiin. Yllättäen ainoa siellä toimiva tekninen väline oli oma puhelin, joten aloitimme asukkaisiin tutustumisen esittelemällä heille lemmikkien ja lasten kuvia. Yhteistä ohjelmaa jatkettiin Rati riti rallaa -verryttelyillä ja luontoteemaisella mielikuvajumpalla, jossa liikuttiin metsässä, uitiin, kalastettiin ja lopuksi nautittiin kalastuksen antimia. Ryhmäkodin henkilökunta heittäytyi ennakkoluulottomasti mukaan mielikuvituksemme lentoon, tulkkasi asukkaille tarinan etenemistä, ja yhteisestä jumppahetkestä muodostui kutkuttavan hauska yhteinen mielikuvitusseikkailuJ

Iltapäivän ohjelmassa oli vielä Takoyakin eli japanilaisten mustekalapyöryköiden valmistamista yhdessä asukkaitten kanssa. Saimme kuulla Takoyakin olevan osakalainen perinneherkku ja todella innokkaasti asukkaat osallistuivatkin niiden valmistukseen. 

   Taina ja Kirsi, Yume Paratiisi:       

Torstaina olimme Yume Paratiisissa Aurora osastolla. Meitä oli odotettu, sillä osa vanhuksista oli valmistautunut vastaanottamaan meitä maailman kartan ja pienen sanaston kanssa. Juttu luisti heti alkuunsa translation sovelluksen avulla. Vanhukset kyselivät mm. joulupukista ja joku kertoi syöneensä poroa. Myöhemmin saimme kuulla, että tähän keskusteluun osallistunut 95 -vuotias mies oli saanut viettää ”muistohäät” myös Yume Paratiisissa asuvan vaimonsa kanssa (ja meille luvattiin lähettää video heidän häistään). Nyt tämä mies soitti innoissaan vaimolleen, joka saapuikin hoitajan avustamana paikalle meitä tervehtimään.

Eräs vanhuksista näytti taitonsa origamin tekemisessä ja saimmehan mekin koettaa taitojamme. Tekemisen into tarttui myös erääseen poissaolevan tuntuiseen vanhukseen, joka tuntui virkistyvän yhteisen tekemisen äärellä ja halusi yrittää. Eräs iäkäs nainen oli erityisen kiinnostunut Tainan himmelin tekemisestä ja halusi saada valmiin himmelin lahjaksi ja sen hän toki sai.

Ennen lounasta paikalle saapui jumppari. Alkujumppa oli sama kuin Yume Nagaissa nähty, mutta seuraava vauhdikkaampi musiikki sai osan vanhuksista todella innostumaan. Eräs asukas oli tuotu paikalle sänkytuolilla, jossa hän istui puoli-istuvassa asennossa katsellen muiden menoa. Kirsi tarttui häntä käsistä ja jumppasi yhdessä hänen kanssaan musiikin tahtiin, ja kyllä vanhuksen kasvoille nousi iloinen hymy. Myös edellä mainittu 95 -vuotias mies jumppasi onnellisen oloisena vaimon juuri käytyä osastolla. Jumpan jälkeen valmistelimme yhdessä henkilökunnan kanssa asukkaita lounaalle. Saimme kauniisti kirjotun essun voidaksemme jakaa käsipyyhkeitä, ruokailuvälineitä, teetä ja lounastarjottimia. Yhtä asukasta lukuun ottamatta he söivät itse, kuka puikoilla, kuka lusikalla tai haarukalla. Asukkaiden jäädessä jatkamaan lounastaan meidätkin ohjattiin alakertaan lounaalle.

Lounaan jälkeen palattuamme taas osastolle oli asukkaat jo autettu toiseen huoneeseen odottamaan meidän ohjelmallista tuokiotamme. Koska wifi ei ollut käytössä, aloitimme tuolijumpan laulamalla ”ratiritirallaa, tuli talvi halla” -laulun tahdissa. Toistimme sen monta kertaa vaihtaen aina liikettä. Oli taas ihana huomata, kuinka helposti japanilaiset vanhukset lähtevät iloisesti taputellen mukaan! Katsoimme  dvd:ltä Suomen luonnosta kauniita kuvia eri vuodenajoista Sibeliuksen musiikin soidessa taustalla. Koska siis tiesimme jo etukäteen että wifi ei toimi Paratiisissa, olimme ladanneet iPadille ilman nettiä toimivia ohjelmia esim. piirustus/maalausohjelma. Muutamat vanhukset halusivat koettaa iPadille kosketusnäyttökynällä kirjoittamista ja onnistuessaan osaamisen ilo jaettiin kaikille kehuen ja kiitellen. Eräästä rouvasta otimme valokuvan, joka ladattiin piirustusohjelmaan ja kuvaa muokattiin rouvan toiveiden mukaan. Myös tämä hauska kuva esiteltiin muille paikalla olleille asukkaille hilpeiden huudahdusten kera.

Loppupäivä meillä menikin osallistuessamme alakerrassa kaikille asukkaille tarkoitettuun osallistavaan musiikkituntiin. Vapaaehtoiset soittaja+laulaja saivat yleisön mukaan, ja asukkaat lauloivat reippaasti lauluvihkon sanoja seuraten. Välillä esiintyjät kyselivät ilmeisesti tietovisan tyyliin jotain asukkailta ja taas laulut jatkuivat. Autoimme asukkaita takaisin omalle osastolle ja sitten jo olikin aika hyvästellä. Kyllä tässä paikassa olisimme viihtyneet pidempäänkin! Yhteisöllisyys ja iäkkään ihmisen arvostava kohtaaminen näkyy ja tuntuu vahvana. Kunpa saisimme siitä vietyä pienen palan opiskelijoidemme välityksellä Suomen vanhusten ulottuville!

Taina Halsvaha ja Kirsi Leinonen