Kulttuuria

Torstaina delegaatiolle oli järjestetty kulttuurimatka Kiotoon. Ensimmäisenä tutustuimme Kinkakuji – temppeliin, Ku

ltaiseen temppeliin. Temppeli on Unescon maailmanperintökohde, ja se edustaa Buddhan maata tässä maailmassa.. Temppeliä oli tullut katsomaan myös paljon muita matkailijoita sekä koululaisryhmiä. Aurinko paistoi lämpimästi, kun kiersimme kaunista puistoa. Ja lammessa ui – mitäpä muuta – kuin kultakaloja.

Toinen kohde oli  Nijo jo – linna, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Sen rakentamisen on aloittanut  ensimmäinen Tokugawa Shogun, Ieyasu, mutta vasta kolmas Shogun sai rakennuksen loppuun. Rakennus edustaa varhaista Edo-kautta. Linnan ympärillä on kaunis japanilainen puisto. Itse rakennuksessa käveltiin sukkasillaan, ja kävellessä lattialankuista tuli natiseva ääni. Tämän olivat linnan rakentajat aikanaan  tehneet  turvallisuuden vuoksi; äänettömästi liikkuva rikollinen saattaisi muuten yllättää linnan väen.

Lounas sisälsi yllätyksiä yllätysten perään. Rouva Fujimoto oli kutsunut meidät erityiseen ravintolaan ja tuli Osakasta asti lounastamaan kanssamme. Ateria oli erinomainen ja kokonaisuudessaan kesti kolme tuntia! Jokainen ruokalaji oli pieni yllätys; esillepano oli päätä huimaavan  hurmaava. Suurin yllätys oli kuitenkin oikea kiotolainen maiko, joka tuli tanssimaan meille. Maiko on henkilö, joka opiskelee geishaksi. Tämä tyttö oli 17 - vuotias, ja uran alkuvaiheessa.

Päivän viimeisenä ohjelmana meille tarjottiin mahdollisuus käydä Shinto – temppelissä. Temppeli on käytännössä temppelialue, joka jatkuu ylös vuorelle. Kulkeminen ylös tapahtuu  temppeliporttipolkuja pitkin. Temppeliportit olivat oransseja, joten maisema kaukaa katsottuna on hyvin värikäs. Polkujen varsilla oli erikokoisia kettupatsaita, jotka ovat tämän temppelin suojelijoita. Shintolaisuus on uskontona hyvin luonnonläheinen, ja jumalia voi olla monia. Käytännössä nykypäivän japanilaiset ovat enimmäkseen buddhalaisia, mutta shintolaisuus on ollut alkuperäisuskonto.